Digitaalinen yhteistyökulttuuri on täällä jäädäkseen

Nykyiset hierarkiset organisaatiomallimme ovat lähtöisin ajalta, jolloin maailma oli huomattavasti nykyistä yksinkertaisempi ja hitaampi. Nyt testaamme näiden mallien kestävyyskykyä, sillä niitä ei ole suunniteltu nykymaailman muutosvauhtiin ja kompleksisuuteen. Työ tapahtuu yhä enemmän monipaikkaisesti ja paikkariippumattomasti.

Selkeästä monimutkaiseen – tarvitaan erilainen työnteon ote

Kompleksisissa ympäristöissä ongelmanratkaisuprosessin lopputulos voi olla yksinkertainen, mutta sen tuottamiseen tarvitaan paljon monisäikeisempää ajattelua kuin ennen. Ihmisiä on siis kutsuttava tutkimaan asioita oman toiminnan reunoja ja raameja laajemmin, sillä innovaatiot ja isot muutosharppaukset syntyvät vain näkökulmia ja monimuotoisuutta lisäämällä. Uudessa digitalisoituvassa työelämässä organisaatiot rakentavat yhteisöllistä valtaa, jonka fokuksessa on laaja-alainen osallisuus. Tämänkaltaisessa tekemisessä tarvitaan taitoja käynnistää ja johtaa laajempien kokonaisuuksien (ns. systeemitason) muutoksia. Nuo taidot koostuvat kyvystä laittaa liikkeelle innovaatioita ja kokeiluita, kannatella yhteiskehittelyä ja rakentaa asioita kollektiivisen viisauden avulla.

Työn murros ja globaalit muutokset ovat vaikuttaneet myös yksilön arkeen, sillä moni on tehnyt tänä keväänä elämänsä ensimmäisen etäpäivän tai tehnyt työtään digitaalisia kanavia pitkin. Nämä uuden työnteon tavat vaativat meitä muuttamaan omia tapojamme koordinoitua suhteessa toisiimme, tekemään keskinäiset riippuvuussuhteet näkyviksi sekä miettimään digitaalista yhteistyötä. Digitaalisessa yhteistyössä on otettava huomioon inhimillisen vuorovaikutuksen  ja ajattelun tukeminen eikä vain pohtia digiympäristöjen teknisiä ominaisuuksia! Ollaksemme tarpeeksi nopeita – ei enää riitä, että jokainen tekee asioita yksin!

Mitä voisimme oppia työnteon käytänteistä?

Monipaikkaisen, paikkariippumattoman työn johtaminen ja myös  yhteistyö tapahtuu monelta osin eri tavoin kuin kasvokkainen.  Olen saanut olla Humap Consultationissa 20 vuoden ajan kumppanina tutkimushankkeissa,  joissa on haluttu arkeistaa monipaikkaiden ja verkostomaisen työn tutkimustuloksia johtamisen käytänteiksi ja toiminnaksi. Noiden kokemusten perusteella valaistuneena neljä isoa tulokulmaa käytänteiden ja työn rakenteisiin on saatava nyt isosti haltuun.

1) Itseohjautumisen ja yhdessäkoordinoitumisen tasapaino vaatii muutoksia puhumisen tavoissa, yhteistyön valtarakenteissa ja yhteisten merkitysten jatkuvassa synnyttämisessä.  Tarvitaan rohkeaa yhteiskehittämistä, jossa keskeistä ei ole vain tehokas asioiden aikaansaaminen ja tuottavuus – vaan enemmänkin laadukkaan vuorovaikutuksen avulla asioiden muotoilu ja aikaansaadun vaikuttavuus.

2) Yhteinen aika täytyy  mallintaa isossa kuvassa täysin uusiksi. Operatiivisen työn lisäksi tarvitaan tietoisesti synnytettyä, työtavoiltaan tuettua reflektoivaa aikaa, jatkuvaa työtapojen muotoilua sekä sosiaalista aikaa eri tavoin toteutettuna. Yhteinen aika voi olla digilounas tai virtuaalikahvittelut työpäivän lomassa.

3) Teknologioita hyödynnetään yhtenä työnteon ajattelupaikkana. Softatietoisuus ja fasilitoinnin kikkakolmoset eivät enää riitä, vaan tarvitaan syvää ymmärrystä digitaalisen yhteistyökulttuurin rakentamisen erityispiirteistä. Teknologian mahdollisuudet on ymmärrettävä, mutta tärkeämpää on muuttaa työtapoja niin, että vuorovaikutuksella tuetaan läsnäoloa ja psykologisen turvallisuuden syntymistä. Näin pystytään luomaan ajattelua kytkevää läpinäkyvyyttä ja tukemaan sen toimintatapoja.

4) Ihmisyystaidot digityössä mm. yhteistyösuhteiden synnyttäminen, läsnäolo, luottamus syntyvät eri asioiden kautta digitaalisesti. Empatian osoittaminen ja virtuaaliyksinäisyys ovat esimerkkejä nyt syntyvistä uusista ilmiöistä, joihin joudumme tietoisesti keskittymään. Monessa paikassa teknologia hallitaan ja virtuaaliosallistaminenkin sujuu jo melko hyvin, mutta ihmisten välinen toiminta vaatii vielä syvyyttä ja laatua yhteistyön rakenteiden ja käytäntöjen suunnassa.

Merkityksellistä on, että paikkariippumaton kohtaaminen voi olla ihan tuottava kuin kasvokkainen. Sen synnyttämisessä tarvitaan hyviä ajatteluteknologioita, niiden monipuolista osallistavaa käyttöosaamista sekä monipuolista virtuaalifasilitoinnin taitoa. Systeemiset havainnointitaidot nousevat tärkeämmiksi kuin koskaan aikaisemmin. Reflektointiosaaminen ja osallistuvien ryhmien ryhmädynamiikan havaitseminen synnyttävät digitaalisesti ryhmään läsnäoloa, luottamusta ja ajattelun läpinäkyvyyttä. Tärkeää on ymmärtää, että ne synnytetääneri keinoin kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa!

Kirjoittaja: Annika Ranta, Organisaatiokonsultti, Business Coach, Complex Adaptive Systems Practioner, Warm Data Lab Practioner, Partner – Humap Consultation Oy. Annika toimii myös Turun Kauppakamarin  koulutus- ja työvoimavaliokunnan varapuheenjohtajana.
www.humap.com/me/annika-ranta

www.linkedin.com/in/annikaranta

Turun kauppakamari on Varsinais-Suomen alueella elinkeinoelämän edunvalvojana, kouluttajana ja asiantuntijana toimiva organisaatio. Kauppakamari on linkki yritysten ja julkisten päättäjien välillä ja sen toiminta perustuu kauppakamarilakiin ja vapaaehtoiseen jäsenyyteen. Turun kauppakamari on perustettu vuonna 1917 ja se on yksi Pohjoismaiden suurimmista kauppakamareista.

©Turun kauppakamari 2020. Kaikki oikeudet pidätetään. Toteutus Sofokus Oy