Caleniuksen kivimuurien historiaa

Turun keskustassa osoitteessa Puolalankatu 1 ja Yliopistonkatu 25 sijaitsevat upeat kivitalot on rakennettu vuonna 1888. Rakennuttajana toimi E.I. Calenius ja taloja kutsutaankin Caleniuksen kivimuureiksiTurun kauppakamari on toiminut osoitteessa Puolalankatu 1 vuodesta 1939 ja tarjoaa nykyisin koko 1. kerroksen kattavissa toimitiloissaan palveluja kauppakamarin 1800 jäsenyritykselle. 

Tontin hankinta  

Kauppiaana vaurastunut turkulainen Isak Calenius (1840-1899) hankki tontin kaupungin huutokaupassa vuonna 1887. Tontti rajoittui tuohon aikaan peltoon ja nykyisen Puolalankadun rinteillä sijaitsi useita tuulimyllyjä. Kaupunki oli tonttikaupassa myötämielinen, sillä komean kivitalon nähtiin tulevan kaupungin koristukseksi ja hyödyksi. Kadun toisella puolella, nykyisen Hansakorttelin paikalla, oli tuohon aikaan empire-puutaloja, joihin kivitalo sopeutui linjakkaasti. Tosin Sanomalehti Aura kirjoitti uudesta kaupunkinäkymästä näin: “Nuo rumat matalat puuhökkelit, jotka kauppatorilta katsoen ovat vasemmalla puolella rinteellä, ovat tietysti tuomitut katoamaan läheisessä tulevaisuudessa. Ne pistävät paremmin silmään kuin ennen, kun niiden viereen Venäjän kirkkokadun varrelle on kohonnut valkea kivimuuri, jonka omistaja on kauppias Calenius. Tämä uusi mahtava talo on rakennettu kokonaan suuren kaupungin tapaan. 

Alkuperäinen Puolalankadun puoleisen talon suunnitelma

Talon suunnittelu ja rakentaminen 

Talon suunnittelijaksi Calenius palkkasi nuoren turkulaisen arkkitehtiopiskelijan Stefan Michailowin, joka aloitti työnsä heti tontin hankinnan jälkeenVenäjän kirkkokadun (nyk. Yliopistonkatu) puoleisen rakennuksen suunnitelmat olivat valmiita kesäkuussa 1887, Puolalankadun varrella sijaitsevan kuukautta myöhemmin. Yliopistonkadun puolelle kohoava kivitalo suunniteltiin heti alun pitäen yhdistetyksi liike- ja asuintaloksi, Puolalankadun puoleinen yksityisasunnoiksiLisäksi sisäpihalle suunniteltiin piharakennus hevostalleille, säilytykselle ja palvelusväen asunnoiksi. Michailow suunnitteli myöhemmin urallaan useita kohteita Turussa, joista suurin osa on valitettavasti jo purettu. Vielä olemassa olevia ovat muun muassa Upseerikerho ja Kakolan länsiselli. Suunnittelijan kunniaksi on nimetty Kakolaa kiertävä Michailowinkatu 

Puolalankadun puoleinen rakennus, jossa Turun kauppakamari nykyisin sijaitsee, oli alun perin suunniteltu kaksikerroksiseksi. Calenius kuitenkin päätti korottaa rakennusta kerroksella. Muutostyöt suunnitteli Lisi Herlin, joka oli yksi Suomen ensimmäisistä naisarkkitehdeistä Molemmat rakennukset valmistuivat samaan aikaan lokakuussa 1888. Sisustustöitä ja ulkorappausta tehtiin vielä seuraava talvi, jonka jälkeen kauppias Caleniuksen varhaisrenesanssista ammentavat talot olivat valmiit ottamaan vastaan ensimmäiset asukkaansa.  

E.I. Calenius

Asukkaita ja omistajia 

Talon huoneistot olivat suuria, kuudenyhdeksän huoneen, 200-300 neliön koteja. Keittiöt sijaitsivat pihan puolella. Ulkona piharakennuksessa sijaitsivat ulkokäymälät, tosin herrasväellä oli myös asuinhuoneistoissa kuivakäymälöitä. Viemäreitä ei talossa ollut, joten veden kantaminen kerroksiin edellytti, että jokaisen asunnonpitäjän täytyi pitää palveluksessaan ainakin kahta palvelustyttöä. Asukasluettelot osoittavat, että palvelusväen vaihtuvuus oli suuri, mitä ei voi ihmetellä, kun katsoo jyrkkiä keittiöportaita, joita pitkin huolto kulki sekä ylös- että alaspäin. Pihassa sentään oli oma kaivo, jota kutsuttiin “Puolalan lähteeksi”. Sillä uskottiin olevan erityisesti silmäsairauksia parantavia vaikutuksia. Kaivon vesi ei kuitenkaan riittänyt kaikille 138 asukkaalleja lisää vettä haettiin hevoskärryillä Aleksanterintorilta (nyk. Kauppatori).  

Caleniuksen kivimuurien ensimmäiseksi asukkaaksi Puolalankadulle muutti Isak Calenius itse. Perhekuntaan kuului vaimo Antoinettekolme kasvattilasta ja kaksi palvelustyttöä. Kaarinasta kotoisin oleva palvelustyttö Edla Kurman pysyi Caleniusten palveluksessa vuosikymmeniä, aina rouvan kuolemaan asti. 

Muita ensimmäisiä asukkaita olivat poliisikamarin sihteeri Emil Wahlmanlennätinpäällikkö Adolf Zandtinsinööri Viktor Montgomery, tehtailija John Dahlberg, liikemies Cornelius Kraemer sekä lukuisia lakimiehiä ja lääkäreitä. Sijainti keskikaupungilla oli mitä mainioin ammatinharjoittajille, joiden vastaanotolle oli helppo pistäytyä. 

Liikelaitoksista talon pitkäaikaisin vuokralainen oli toukokuussa 1889 taloon muuttanut Telegraafikonttori, nykyisin Turun Telepalvelu. Lennätinkonttori sijaitsi Puolalankadulla aina vuoteen 1932, jolloin Turku sai uuden postitalon Humalistonkadulle.  

Isak Calenius ehti harjoittaa kauppaa omassa kivitalossaan vain muutaman vuoden, sillä hän sairastui vakavasti ja kuoli 59-vuotiaana. Leski Antoinette Calenius hallitsi taloa kuolemaansa vuoteen 1907 asti, jonka jälkeen ne myytiin Henkivakuutusyhtiö Fennialle. Saadakseen kiinteistöistä mahdollisimman suuren hyödyn, uusi omistaja päätti korottaa kumpaakin kivitaloa kerroksella. Peruskorjauksen yhteydessä vuonna 1910 talojen huoneistot saivat myös WC-käymälät. Jo vuonna 1913 Fennia myi kivitalot vakuutusyhtiö Verdandille. 1917 rakenukset vaihtoivat jälleen omistajaa ja tällä kertaa ostajana oli turkulainen liikemies J.F Henrisson, joka piti taloja omistuksessaan tasan kymmenen vuotta. Vuonna 1927 kivitalot myytiin Atlas Liiketalot –nimiselle yhtymälle, jonka takana oli rahalaitos nimeltä Atlas-Pankki. Tuona aikana talon oma lämpökeskus sijoitettiin Puolalankadun kellarikerrokseen vuonna 1931, mikä helpotti talon lämmitystä. Seuraava omistaja oli turkulainen kiinteistömies Antti Raita, jolle Puolalankatu 1:sta tuli vanhuudenkoti. Raita kuoli vuonna 1954 ja hänen perillisensä myivät kaikki huoneistojen osakkeet eri ostajille. 

Turun telegraafitoimisto

Kauppakamari vaalii rakennuksen historiaa 

Turun kauppakamari on toiminut Caleniuksen talossa vuokralaisena vuodesta 1939 alkaen. Vuonna 1960 kauppakamari osti hallussaan jo olleet huoneistotilat ja pian tämän jälkeen talosta tuli Asunto-osakeyhtiö Yliopistonkatu 25. Heti asunto-osakeyhtiön muodostamisen jälkeen sen osakkeiden kauppa kiihtyi. Taloon asettui mm. Osuuskunta Turun Messut. Osakekauppojen seurauksen talo alkoi muuttua asuintalosta toimistoksi. Suuret 300 neliön kodit olivat pienentyneet jo aiemmin, kun sota-ajan seurauksena asuntosääntely lisäsi talon asukasmäärää. Luonnollista kehitystä on, että kaupungin kasvaessa ja sen liike-elämän vilkastuessa kaupungin keskusta alkaa muuttua liike- ja toimistoalueeksi ja asuinalueet työntyvät sivummalle. Näin on käynyt myös Caleniuksen kivimuurien kohdalla ja nykyisin 30 alkuperäisestä huoneistosta asuinhuoneistoja on enää kolme. 

Nykyisin rakennuksen alkuperäistä julkisivua on jäljellä enää vähän. Yliopistonkadun puoleiset 2. ja 3. kerros sekä Puolalankadun katukerroksen julkisivu ovat Michailowin alkuperäisten suunnitelmien mukaisia. Puolalankadun 1. kerroksen sisäänkäynnille on jätetty alkuperäinen restauroitu koriste. Piharakennuksen ulkoasu taas on säilynyt pääpiirteissään koskemattomana. 

Talo on ollut osa Turun kaupallista keskustaa läpi vuosisatojen. Vuonna 2017 toteutettiin viimeisin kattava remontti kauppakamarin sisätiloissa ja julkisivut on viimeksi kunnostettu 2000-luvun alussa. Caleniuksen kivimuurit ovat yhä Turun kävelykadun ylpeys ja kauppakamari pyrkii vaalimaan talon historiaa omalta osaltaan omistajana. 

Turun kauppakamari on Varsinais-Suomen alueella elinkeinoelämän edunvalvojana, kouluttajana ja asiantuntijana toimiva organisaatio. Kauppakamari on linkki yritysten ja julkisten päättäjien välillä ja sen toiminta perustuu kauppakamarilakiin ja vapaaehtoiseen jäsenyyteen. Turun kauppakamari on perustettu vuonna 1917 ja se on yksi Pohjoismaiden suurimmista kauppakamareista.

©Turun kauppakamari 2020. Kaikki oikeudet pidätetään. Toteutus Sofokus Oy