Kriisistä toiseen kuljettujen vuosien jälkeen toiveissa on tasapainoinen, ennalta suunniteltavissa oleva normaali arki. Arki, jota ei lasketa koronaan sairastuneiden tai Nato-ratifiointien määrissä, ei nousevan inflaation, energian eikä bensan hinnassa.
Viime vuosien kriisien hoitamiseksi valtionvelkaa on kasvatettu vauhdilla. Lainataakan ja kasvaneiden korkomenojen seurauksena valtion talouden kerrotaan lepäävän kestämättömällä pohjalla. Valtionvelkaa lyhentäviä veronmaksajia on, kiitos Suomen ikärakenteen, tulevaisuudessa aiempaa vähemmän. Yhtälö on haastava, joten ratkaisuja tarvitaan, ja niitä kauppakamareilla on vaaliteeseissään tarjota.
Keskityn tässä ratkaisuista niihin, joilla pyritään oikaisemaan yrityksiä lähes toimialasta riippumatta haastava osaamis- ja osaajapula. Työikäisen väestön määrän vähenemisen vuoksi ongelma ei mene ohi itsessään tai ajansaatossa, päinvastoin. Samaan aikaan vauhdilla muuttuva työ edellyttää uudenlaista osaamista ja olemassa olevan osaamisen jatkuvaa päivittämistä. Kohtaanto-ongelman ja työvoiman määrän kasvattamisen ratkaisuista on puhuttu jo vuosia, olisiko nyt viimein aika kääriä hihat ja ryhtyä sanoista tekoihin?
Yksi ratkaisuista on osaamisperusteisen maahanmuuton merkittävä lisääminen. Emme kuitenkaan kilpaile kansainvälisistä osaajista ja ammattilaisista yksin, vaan lukuisat muut maat painivat samojen haasteiden kanssa. Miten lisätä Suomen vetovoimaa ja houkuttelevuutta? Sujuvat oleskelulupaprosessit, sähköinen tunnistautuminen, saatavuusharkinnasta luopuminen ja D-viisumin kehittäminen ovat toimenpiteitä, joita Suomi tarvitsee osaamisperusteisen maahanmuuton edistämiseksi. Vetovoimatekijöiden lisäksi on mietittävä pitovoimatekijöitä, sillä osaajapako vasta turhaa onkin. Tarvitaan sujuvaa kotouttamista, perheenyhdistämiseen liittyviä käytäntöjä sekä kansainvälisten opiskelijoiden pysyviä oleskelulupia. Eikä riitä, että prosessit ovat kunnossa. Tarvitaan myös asenneilmapiirin muuttamista. Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia ja ammattilaisia enemmän kuin he meitä. Jos me emme ole vastaanottavaisia, jossain toisaalla kyllä varmasti ollaan.
Siinä, missä työpaikoilla tulee tottua työyhteisön monimuotoisuuteen ja diversiteettiin sekä englantiin työkielenä, tarvitsee kansainvälistyvä Suomi myös mahdollisuuksia opiskella ja suorittaa tutkintoja englanniksi. Toisin kuin ammattikorkeakoulujen, jotka voivat itse päättää tutkintokielistä, tulee ammatillisen koulutuksen järjestäjän hakea järjestämislupa opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Toistaiseksi englanninkielisiin ammatillisiin tutkintoihin ei ole suhtauduttu kovinkaan suosiollisesti. Kauppakamarien näkemys on, että englanninkielisten ammatillisten tutkintojen järjestäminen tulisi vapauttaa opetus- ja kulttuuriministeriön lupamenettelystä. On kaikkien etu, että oppilaitokset pystyvät vastaamaan ketterästi yritysten tarpeisiin.
Työelämän muutokset korostavat työssä tapahtuvan ja elinikäisen oppimisen merkitystä sekä koulutusten sisältöjen kehittämistä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Yhtenä keinona osaamisvajeen ratkaisemiseksi kauppakamarit esittävät oppisopimuskoulutuksen päivittämistä. Nykyisellään yritykset kokevat, että erityisesti ilman ammatillista peruskoulutusta olevan oppisopimusopiskelijan tuottavuus on heikko suhteessa työnantajalle aiheutuviin kustannuksiin. Oppisopimuskoulutuksen määrän lisäämiseksi tarvitaan tuki työnantajan palkkakustannusten porrastamiseksi. Opintojen, osaamisen ja siten myös tuottavuuden kasvaessa tuen määrän tarve laskee. Oppisopimuskoulutuksesta pitää pystyä tekemään houkutteleva ja kannattava kaikille osapuolille, vain näin tavoite tämän koulutusmuodon määrän lisäämisestä toteutuu.
Hyvinvointi- ja sivistysyhteiskunta pohjaa vahvaan osaamiseen, koulutukseen ja oppimiseen. Pohja osaamiselle luodaan varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. PISA-tutkimuksen mallimaana perinteisesti pidetty Suomi ei ole enää loistanut tulosten ylimmässä kärkikastissa. Suomi on edelleen korkean osaamisen maa, mutta osaamistason laskuun on herättävä ja käännettävä laskeva trendi takaisin nousevalle uralle. Ratkaisuina kauppakamarit esittävät mm. riittävän osaamistason varmistamisen ennen koulupolulla eteenpäin siirtymistä. Kun perusta on vahva, sen päälle on hyvä rakentaa elinikäisen oppimisen mallia.
Ja on meillä Varsinais-Suomessa omiakin toiveita osaamiseen edistämiseksi alueellamme. Näitä olemme työstäneet Varsinais-Suomen liiton johdolla yhdessä Varsinais-Suomen Yrittäjien kanssa. Näkemyksemme mukaan osaavan työvoiman saatavuutta voidaan edistää laajentamalla alueen elinkeinoelämän osaajatarpeita palvelevia koulutusvastuita ja takaamalla niille riittävä rahoitus. Yksi esimerkki tällaisesta on rakennusarkkitehtikoulutus, jonka puutteen johdosta kelpoisuuden täyttäviä ammattilaisia ei riitä elinkeinoelämän eikä paikallisten rakennusviranomaisten tarpeisiin. Turun ammattikorkeakoulun tavoitteena on käynnistää rakennusarkkitehtikoulutus. Turun kauppakamari on lausunnossaan esittänyt, että Turun ammattikorkeakoululle tulisi myöntää rakennusarkkitehdin koulutusvastuu, kuitenkin siten, ettei tämä supista aloituspaikkoja muilta tekniikan alan koulutuslinjoilta.
Kuten edellä todettiin, ei osaamisperusteisen maahanmuuton lisäämiseksi riitä, että meillä on tarjolla mielenkiintoisia työmahdollisuuksia, vaan työntekijöiden lisäksi tulee huomioida koko muuttava perhe. Varsinais-Suomeen tarvitaan englanninkielinen lukio IB-lukion rinnalle. Lisäksi valtakunnallisesti olisi tarve englanninkieliselle ylioppilastutkinnolle, jonka mahdollisuutta pitäisi selvittää osana kansainvälisten osaajien houkuttelua.
Työsarkaa siis riittää. Elinkeinoelämä tarvitsee osaajia myös tulevaisuudessa, joten meidän pitää pystyä luomaan osaamista ja oppimista edistäviä rakenteita, käytänteitä ja kulttuuria. Tartutaan näihin edellä esitettyihin ratkaisuihin ja pidetään huolta, että Suomi on korkean osaamisen maa myös jatkossa.
Lue lisää kauppakamareiden vaaliteeseistä
