Rakentamassa sosiaalisesti kestävää ja tuottavaa työelämää ja yhteistyökulttuuria, Annika Ranta, Humap Consultation Oy ja koulutus- & työvoimavaliokunnan varapuheenjohtaja
Olen ollut työelämässä 12-vuotiaasta lähtien. Ensimmäiset työpaikat puutarhalla, Suonenjoen mansikanpoiminnassa ja mainosten jakajana kasvattivat sinnikkyyttä, ymmärrystä työnteosta ja arvostusta erilaista työtä kohtaan. Lukioikäisenä tein työtä pitkään asiakaspalvelussa ja myös koulumaailmassa tein vuoden sijaisuuden ennen opiskelujeni alkamista.
Kasvatustieteen opiskelujen myötä kasvoi rohkeus hakea monipuolisesti erilaisia töitä ja tunnistaa omaa osaamista. Tein asiakaspalvelutyötä ja myyntityötä opiskelujen rinnalla Henki-Vakuutusyhtiössä ja vahinkovakuutusyhtiössä. Huomasin, että myynti ei ole palvelun tyrkyttämistä, vaan aitoa kohtaamista − enemmän kysymistä ja kuuntelemista kuin kertomista.
Vahinko-Sammossa (+ Leonia-Danske/If) pääsin tekemään vahvaa asiakaspalvelua sopimusryhmässä, Euroopan mittapuussa ison liiketoiminnan kehittämishankkeen muutosjohtamisen vastuullisena ja esihenkilöroolissa. Tuossa vaiheessa uusittiin koko liiketoiminnan kulmakivet tuotteista ja järjestelmistä, asiakkuushallintaan ja korvausjärjestelmiin, opittiin kehittävän työntutkimuksen keinoin uudenlaista asiakaspalvelua, käytettiin järjestelmäkehityksessä neuroälyä ja muokattiin uudenlaisia palvelumalleja. Ifin fuusion myötä pääsin pohjoismaiseen vastuurooliin johdon kehittämisessä, ja oppimisen näkökulmasta tämä oli Nordic HRD-päällikölle upeaa aikaa. Eri maiden omat kulttuurit toivat kehittämistyöhön sen suolan ja sokerin. Koko työssäolon ajan olen opiskellut lisää – suoritin Aallon kauppakorkeakoulussa henkilöstöjohtamisen JOKOn ja MBA-tutkinnon. Oli tärkeää rakentaa verkostoja − tutustua kollegoihin eri organisaatioista ja oppia toisten organisaatioiden kokemuksista. Kolme isoa fuusiota opetti minulle vuosien varrella sen, millaiset asiat muutostilanteissa ovat kriittisiä, millaista johtamista silloin tarvitaan ja miten kulttuuria silloin kannattaa rakentaa ja tukea.
Konsulttiurani alkoi erään Sunnuntai-Hesarin sivulta, kun Humap haki konsultteja Helsingin tiimin rakentamaan ”unelmien työpaikkaa”.
Vahva arvopohjaisuus, aitous, ihmiskeskeinen ajattelutapa ja huikea visionäärinen innovatiivisuus vetivät minua puolensa. Humapissa uskottiin systeemin vaikutukseen tuottavassa yhteistyössä ja opiskelimme työotetta pitkien ohjelmien muodossa globaalien huippujen ja kantaisien kanssa.
Kenneth Gergenin ajatus: kulttuuri on sen yhteistyösuhteet ja vuorovaikutustavat − niiden kautta hahmottuu liiketoiminnan tavoitteiden merkitys ja tuottava tapa tehdä työtä. Minua kiinnosti tuolloin myös ihmisten välinen ryhmädynamiikka – eli tartuin systeemiseen kahden vuoden ohjelmaan oppiakseni lisää siitä, mitä synnytämme ihmisen välille, ja miten se vaikuttaa joka hetkessä siihen, mitä tapahtuu. Kunnostauduin myös Business Coachauksessa − halusin saada lisää voimaa kysymisen taidosta ja sen syventämisestä kaikissa kohtaamisissa.
Uskon ekosysteemien ja verkostojen voimaan − se on ollut yksi tärkeä väylä kohdata ja oppia toimintaympäristön muuttuessa. Kauppakamarin valiokuntatoiminta on omista verkostoistani yksi tärkeä. ”Learning is the highest context.” Oppimisella on tässä ajassa todellakin väliä. Tällä hetkellä olen kiinnostunut tulevaisuustaidoista, metataidoista johtamisessa ja AI:n mahdollisuuksista. Humapissa olen saanut oppia kaikki nämä 19 vuotta, ja olen tehnyt yhteistyötä kv-organisaatioissa, tutkimushankkeissa tutkijoiden kanssa, valtionhallinnon tai kuntasektorin organisaatioissa tai järjestökentässä.
Mutta parasta ovat kohtaamiset − niiden kautta rakentuu uudet ajattelutavat, yhteistyösuhteet, merkitys ja ymmärrys asioista. Sillä tiellä haluan edelleen kulkea. Monesti sattumilla on oma tarkoituksensa, kun uskaltaa tarttua niihin, voi löytää itsensä yllättävistä paikoista.
Teksti on alun perin julkaistu Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 1/2025