MDI julkaisi helmikuussa laajan selvityksen, jossa tarkasteltiin asunto-, sivistys- ja hoivakiinteistökannan tulevaisuutta 2040 luvulle. Selvityksen mukaan suurilla kaupunkiseuduilla kokonaan uuden asuntokannan tulisi kasvaa 15–30 prosentilla vuoteen 2040 mennessä.
Suurilla kaupunkiseuduilla poistuma huomioiden asuntotuotannon tulisi kiihtyä yli 2010-luvun keskitason. Vuotuisesti koko maassa uusia rakennettavia asuntoja tarvitaan jopa yli 30 000, jonka lisäksi poistuman ja jo olemassa olevan korjausvelan korvaaminen tuottaa noin 25 000 asunnon tuotantotarpeen vuosittain.
MDI:n raportti lajittelee kaupungit ja kunnat koon ja sijainnin mukaisiin ryhmiin. Varsinais-Suomesta löytyy selvityksen kategoriasta yksi ”suuri kaupunki”, jonka koko on yli 100.000 asukasta. Alueelta löytyy kehyskuntia, joiden työllisistä yli 20 prosenttia pendelöi yksittäiseen suurempaan kaupunkiin. Varsinais-Suomesta löytyy useampi seutukaupunki, jotka ovat seudun tai talousalueen keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät ole suuria kaupunkeja. Lisäksi raportin määrittelyssä alueellamme on maaseutumaisia kuntia ja pieniä kaupunkeja.
Varsinais-Suomessa on havaittavissa ikärakenteen muutos, jossa lasten osuus väestöstä on vähentynyt ja eläkeikäisten osuus kasvanut vuosien 2000–2022 aikana. Alueella on koettu syntyvyyden lasku 2010-luvulla, mikä on vaikuttanut lasten määrän vähenemiseen. Toisaalta Varsinais-Suomen väestönkasvu on saanut tukea maahanmuutosta, joka on kompensoinut syntyvyyden laskua ja ylläpitänyt työikäisen väestön määrää.
Maahanmuutto selittää Varsinais-Suomen kuntien välisiä väestönkehityksen eroja, sillä maahanmuutto jakaantuu maan sisällä ja alueittain epätasaisesti. Enemmistö maahanmuutosta kohdistuu suuriin kaupunkeihin ja niiden kehyskuntiin. Isossa osassa alueen kuntia maahanmuuton merkitys on vähäisempi.
Suurten asuntojen tarve vähenee niissä kaupungeissa, joissa asukasmäärä ei kasva tai vähenee. Näissäkin kaupungeissa tarvitaan uusia pienempiä asuntoja tai tätä vastaavaa nykyisten asuntojen saneerausta. Suurilla kaupunkiseuduilla poistuma huomioiden asuntotuotannon tulisi kiihtyä yli 2010-luvun keskitason. Suurilla kaupunkiseuduilla kokonaan uuden asuntokannan tulisi kasvaa 15–30 prosentilla vuoteen 2040 mennessä.
Väestörakenteen muutos haastaa kaikkia tahoja. Se haastaa kiinteistönomistajia, rakentajia sekä kuntia ja hyvinvointialueita. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna näyttää siltä, että uudisrakentaminen ei olisi lähdössä siihen nousuun, johon selvitys antaa suuntaa. Tästä huolimatta kuntien tulee varautua riittävällä kaavavarannolla ja sujuvilla lupakäytännöillä, jottei viranomaiskäsittely muodostu pullonkaulaksi, kun markkinat aukeavat.
Asuntokannan käyttäjien tarpeet muuttuvat erityisesti ikääntymisen vuoksi. Vanha asuntokanta ei helpolla taivu pienemmäksi tai esteettömäksi varsinkaan, jos asuinrakennus sijaitsee sellaisella paikalla, jonka väestökehitys on negatiivinen. Lähitulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan uusia ratkaisuja ja toimijoita täyttämään ikääntyvien asukkaiden asumisen ja hoivapalveluiden tarpeet.
Sosiaalihuoltolaki määrittelee yhteisöllisen asumisen hyvinvointialueen järjestämäksi asumiseksi esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut ja hoidon ja huolenpidon tarpeensa kohonnut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavaan syyn vuoksi.
Hyvinvointialueella ei ole valmiina asumisyksikköjä yhteisöllisen asumisen järjestämiseksi. Ikääntyneiden ”yksityisiä” asunto-osakeyhtiöitä, joissa yhtiöjärjestys sisältää ikäpykälän, ja joissa osakkailta kerättävällä yhtiövastikkeella rahoitetaan yhteisöllistä toimintaa, on myös vähän. Aloite on hyvinvointialueilla, kunnilla, sijoittajilla ja palveluntuottajilla. Tarvitaan sellaisia kestäviä kokonaisuuksia, joihin yksityinen sektori uskaltaa investoida ja joissa julkinen sektori voi täyttää lakisääteiset palvelut.
Kyse on myös ihmisten perusoikeuksien toteuttamisesta. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Parhaiten ihmisiä autetaan, kun asuntomarkkinoilta löytyy heidän tarpeisiinsa sopivia koteja ja he voivat asua kodissaan mahdollisimman pitkään.
Lähde: Suurille kaupunkiseuduille tarvitaan jopa yli puoli miljoonaa uutta asuntoa vuoteen 2040 mennessä – heikoimmissa kunnissa jopa viidesosaa asunnoista uhkaa autioituminen – MDI
Juuso Kallio
toiminnanjohtaja, Kiinteistöliitto Varsinais-Suomi ry
Kiinteistö- ja rakennusalavaliokunnan puheenjohtaja