Tällä hetkellä suuret pörssiyritykset satsaavat miljoonia EU:n standardien mukaisen kestävyysraportoinnin kehittämiseen. Vähitellen myös muut suuret ja midcap-yritykset ovat joutuneet heräämään sen tosiseikan edessä, että jo ensi vuoden osalta niiden pitää pystyä raportoimaan toimintansa vastuullisuudesta ja kestävän kehityksen toimenpiteistä EU:n direktiivien edellyttämillä periaatteilla, jotka Suomessa on sisällytetty Kirjanpitolakiin.
Erityisen merkityksellistä vaatimuksissa on se, että raportointi ulottuu syvälle raportoivien yritysten arvoketjuihin. Jotta lain kirja tulee täytetyksi, yritykset joutuvat keräämään kestävyystietoja laajasti myös alihankkijoiltaan ja partnereiltaan sekä verifioimaan ne. Näin ollen kestävyysraportointi hyvinkin nopealla aikataululla tulee koskemaan laajasti yrityskenttää niin Varsinais-Suomessa kuin koko valtakunnassakin. Koosta riippumatta.
Lähtökohtaisesti asian ei pitäisi olla ongelma, sillä (varsinais)suomalaisten yritysten toiminta on uskoakseni pääsääntöisesti hyvin kestävällä pohjalla. Hyvä ensimmäinen askel kuitenkin on kriittisesti arvioida yrityksen arvoja ja toimintaperiaatteita sosiaalisen, hallinnollisen ja ympäristön kestävyyden näkökulmista. Sen perusteella voidaan tarvittaessa tehdä muutoksia tai täsmennyksiä yrityksen toimintaan.
Isompia haasteita syntyy tyypillisesti kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin Suomessa on totuttu siihen, että “jokainen hoitaa oman tonttinsa”. On valtavan hieno asia, että Suomessa on voitu elää yritystoimintaa varsin korkeaan luottamukseen perustaen. Toisin sanoen on lähtökohtaisesti voitu luottaa siihen, että myös kumppanit toimivat vastuullisesti. Välillä tämä on, erityisesti toiminnan laajentuessa Suomen ulkopuolelle, osoittautunut kuitenkin sinisilmäiseksi ajattelutavaksi. On huomattu, ettei oikeastaan tiedetä, mitä ja miten kumppani loppujen lopuksi asioitaan hoitaa kestävyysnäkökulmasta ja muutenkin. Uuden direktiivin ja lainsäädännön mukaan pitää ottaa vastuuta myös kumppanien toiminnasta. Pelkkä luottamus ei tällöin enää riitä.
Toinen haaste on se, että enää ei ole tarpeeksi, että toimitaan vastuullisesti. Kestävä toiminta on pystyttävä jatkossa myös todentamaan, dokumentoimaan ja raportoimaan asetusten ja lakien vaatimalla tavalla. Raportoinnin lähtökohtana on ns. kaksoisolennaisuusarviointi. Tässä arvioinnissa tarkastellaan kestävyyden merkitystä taloudellisen olennaisuuden ja vaikutuksen olennaisuuden näkökulmista. Eli toisaalta kestävyysasioiden merkityksestä yrityksen oman talouden näkökulmasta ja toisaalta yrityksen toiminnan kestävyyden olennaisuudesta ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön näkökulmasta. Viitekehys on näin ollen hyvin laaja ja pahimmillaan saattaa johtaa siihen, että lähes kaikki asiat koetaan tavalla tai toisella olennaisena. Tällöin altistutaan satojen asioiden raportointiin: raportoinnin työmäärä ja kustannukset karkaavat käsistä.
Turun kauppakamarissa seurataan tarkasti kestävyysraportoinnin kehitystä Suomessa. Laki- ja talousvaliokunnassa asia on luonnollisesti erityisenä huomion kohteena. Keväällä mm. järjestettiin valiokunnan jäsenille koulutusta aiheen tiimoilta. Voidaan olettaa, että jatkossa, kun kestävyysraportoinnin tarve alkaa aktualisoitua myös pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa, jäsenyrityksissämme tarpeet asian ymmärtämiseen ja raportoinnin toteuttamisessa avustamiseen kasvavat. Silloin Turun kauppakamari pyrkii olemaan valmiina tukemaan alueen yrityksiä kestävyysraportoinnin haasteiden muuttamiseksi mahdollisuuksiksi.
Kirjoittaja:
Tero-Seppo Tuomela, varapuheenjohtaja laki- ja talousvaliokunta, liiketoiminnan kehitysjohtaja, Elomatic Oy