Juuso Enala, Hansdotter
Työtehtäväni on aika yksinkertainen. Olen markkinointistrategi ja sanoittaja, kuvailee Juuso Enala, Hansdotter Oy työtään.
Minulla on hieman outo huvi. Koska työtehtäväni ovat olleet koko työurani samoja, saan vaihtelua keksimällä itselleni muutaman kuukauden välein uuden tittelin. Tällä hetkellä käyntikortissani – jos sellainen olisi – lukisi showrunner. Suosikkini kaikista titteleistä vuosien varrelta on force majeure.
Teen asiakkaiden viesteistä ymmärrettäviä, erottuvia ja muistettavia. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei välttämättä ole sitä, sillä asiakkainamme on usein yrityksiä, joiden toimiala, palvelu, tuote tai kohderyhmä on erityinen.
Opiskelujen ohessa olin levyliikkeen myyjä, asfalttimies, Keskon virheselvittelijä, vihannes- ja käyttötavaraosaston puhelinmyyjä ja lopulta muutaman kuukauden K-kauppiasvalmennettava, kunnes ymmärsin, että paikkani on mainosmaailmassa. Pääsin copywriteriksi eli tekstinkirjoittajaksi, mutta muutaman kuukauden päästä huomasin olevani yrittäjä ja seitsemän ihmisen työnantaja aivan liian nuorena. Sillä tiellä ollaan. Viimeiset 35 vuotta olen tehnyt kohtalaisen menestyksekkäästi markkinoinnin strategioita, mutta työtehtävät ovat vaihdelleet toimitusjohtajasta luovaan johtajaan, strategista yleismies jantuseen.
Kolme asiaa on erityisen lähellä sydäntäni: yrittäjyys, nuoret ja vastuullisuus.
Jokainen ihminen ei voi olla yrittäjä, mutta jokaisella meistä on mahdollisuus olla yritteliäs. Jokaisessa työyhteisössä tarvitaan yritteliäitä ihmisiä, jotka ovat aloitteellisia, aloitekykyisiä, eteenpäin pyrkiviä, tarmokkaita, oma-aloitteisia, energisiä ja innokkaita.
Pääni räjähtää, kun puhutaan negatiivisesti nykynuorista. Olemme aina antaneet näytönpaikkoja työelämään tuleville nuorille, jotka ovat kaikkea muuta kuin mitä julkisesta keskustelusta voisi arvata. He ovat avoimia, osaavia, ennakkoluulottomia, motivoituneita ja vastuullisia tiimipelaajia.
Puhutaan paljon ympäristövastuullisuudesta, mutta liian vähän vastuusta omia työnkavereita ja asiakkaita kohtaan. En ole koskaan hyväksynyt sitä, että yrityksiin palkataan ihmisiä asenteella, että ”onhan tässä koeaika aikaa katsoa”. Työntekijät pitää palkata tositarkoituksella, ja heistä pitää pitää huolta. Sama koskee asiakkaita. Kannattaa tehdä yhteistyötä vain asiakkaiden kanssa, jotka jakavat saman arvomaailman kuin oma yritys. Yhteistyötä ei kannata tehdä rahan takia, vaan yhteisten tavoitteiden.
Olen kuullut sanottavan, että Juuso on sellainen omituinen höpöttäjä. Puhun paljon ja pienelle piirille kuuntelemiseni saattaisi käydä raskaaksi. Onneksi rakastan ihmisiä, ja minulla on ollut etuoikeus löytää foorumeita, missä puhua. Joku voisi sanoa, että pidän omista ajatuksistani ja äänestäni (sekin kai on totta), mutta eniten pidän ihmisistä. Rakastan heidän tarinoitaan. Saan energiaa siitä, että saan ratkaista heidän tarjoamiaan haasteita a lähestyä niitä laatikon ulkopuolelta. Ja valehtelisin, jos väittäisin, etteivätkö nopeasyklisyys, luovuus ja asioiden yllättävä yhdistely saisi minua syttymään. En suostu tekemään ensimmäistäkään toimeksiantoa, johon en itse usko. Pidän työssäni siitä, että minulla on lupa olla tosissani. En itke elokuvissa, mutta useamman kerran viikossa itken, kun kirjoitan asiakkaan puolesta jotakin, joka on myös minulle tärkeää.
Ei minulla ole mitään mottoa. Mutta Maija Vilkkumaan mainiosta Betty Draper -biisistä inspiroituneena sanoisin, että jokainen meistä on aurinko, jonka säteet heijastuvat ympärillä olevista ihmisistä. Ja toisinkin päin: musta aukko imee valon ympäriltään. En tiedä, oliko tuo motto, mutta oli se nyt jonkinlainen ajatus, johon uskon.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 3/2024