Yöelämän helmiä

Mikaela Savolainen

Turkulaisen yöelämän kaksi kutsuvaa helmeä, Night Club Marilyn ja Night Club Vegas, ovat tuttuja teemailloistaan, eloisista opiskelijatapahtumistaan, yritystilaisuuksistaan ja
yökerhotoiminnastaan. Marilyn eli tuttavallisemmin lyni on turun vanhin yökerho, ja Vegaskin on päässyt jo
jonkin matkaa yli täysi-ikäisyyden rajan. Kirjoitus on julkaistu Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 4/2026.

Öisten juhlijoiden tapahtumista vastaa Turun kauppakamarin matkailu- ja elämysvaliokunnan puheenjohtaja, monessa mukana oleva yrittäjä ja tapahtuma-alan rautainen ammattilainen Mikaela Savolainen Nord Wine Finland Ltd:stä.

”Olen päässyt tekemään töitä toimialalla, joka on valtavan mielenkiintoinen ja sopiva tällaiselle mielikuvituksekkaalle ihmiselle.”
Kapuamme arkisena iltapäivänä Eerikinkadun ovelta ylös tiloihin, joissa on jotain vanhaa, jotain uutta, tilaa tanssia ja tilaa istua. Eteen avautuvat komeasti kaartuva baaritiski ja pienet omat toimistot, joista toisesta kättään iloisesti heilauttaa Mikaelan yhtiökumppani, toimitusjohtaja Timo Virtanen. WC-remontti on pian alkamassa. Savolainen esittelee yökerhon esineitä, joista jokaisella on oma kiinnostava tarinansa. Seiniä koristaa kymmenittäin värikkäitä vinyylien kansia ajalta, jolloin musiikki ei vielä ollut digiä.

Ikiliikkuja Vasaramäestä

”Olen hyvin periturkulainen, Tyksissä syntynyt. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni Vasaramäessä, Kupittaan puiston laidalla. Isä tuli tänne Kuhmosta opiskelemaan insinööriksi ja äiti Heinolasta yliopistoon opiskelemaan kieliä. Siellä he tapasivat, Turun yössä”, Savolainen naurahtaa.
Vasaramäki oli hyvä ja turvallinen paikka varttua neljästä tytöstä toiseksi nuorimmalle.

”Lapsuudessani seudulla oli aika paljon vanhempia ihmisiä eikä niinkään lapsia. Olin alle kouluikäisenä pikkuvanha lapsi, jolla ei oikein ollut lähistöllä omanikäisiä kavereita. Juoksentelin pensaiden rakosista naapureiden pihoille vaihtamaan kuulumisia niin, että edelleen vanhat naapurit muistavat minun siellä kuljeskelleen.”

Sijainti oli siinäkin mielessä näppärä, että kouluun ehti vielä hyvin, kun koulun kello pärähti.

”En halunnut hakeutua kauemmas kouluun lukioiässäkään, koska optimoin ajankäyttöni”, hän naurahtaa.

Kupittaan puiston laidalla olivat myös mainiot urheilumahdollisuudet. Savolaisen harrastuksista saakin pitkän listan, sillä varhain alkanut aktiivisuus on vienyt mukaan moneen.

”Harrastin telinevoimistelua ja joukkuevoimistelua, joiden harjoituksia oli myös Vasaramäen koululla. Harrastin partiota, ratsastusta ja voimistelua, eikä minusta näin ehtinyt koskaan tulla ’Hansa-notkujaa’. Innostun helposti kaikenlaisista asioista. Koulussa olin oppilaskunnassa, liityin näytelmäkerhoihin ja lauloin kuorossa. Kävin pianotunneilla 18-vuotiaaksi asti”, Savolainen luettelee.

Vanhempien ei koskaan tarvinnut tuuppia häntä harrastuksiin, sillä tyttö löysi kiinnostuksensa kohteet ihan itse.

”Tykkään tehdä, ja tykkään tehdä erilaisia asioita. On mielenkiintoista opetella erilaisia juttuja ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. Olen myös matkustanut pienestä saakka paljon. Olin ilman vanhempia jo 10-vuotiaana Tanskassa jumppaamassa, ja kuukauden kielikurssilla 12-vuotiaana. 15-vuotiaana reilasinkin jo yksikseni kuukauden päivät”.

Kesäisin Savolaisen perhe tapasi automatkailla ympäri Eurooppaa. Saksanopettajan perheessä erityisesti Keski-Eurooppa tuli tutuksi. Kielet ovat aina kiinnostaneet paljon, ja suomen lisäksi taittuvat ruotsi, englanti, saksa ja ranska. Kiinaakin hän on opetellut.

”Vaikka elämme kaksikielisessä kaupungissa, tosi vähän tulee ruotsin kielelle tarvetta”, Savolainen harmittelee, mutta muistuttaa, että myös ilman yhteistä kieltä pärjää eikä yhteisen kielen puuttuminen ole reissaamisen este.

Kohti uraa

Oikeastaan Savolaisen piti lähteä opiskelemaan oikeustiedettä lakisarjojen innoittamana, mutta sisäänpääsy jäi muutaman pisteen päähän.
Turun ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 1996 uutena restonomikoulutus, jossa painotus oli palvelualojen tuottamisessa ja johtamisessa. Savolainen innostui sisällöstä.

”Muistan elävästi hetken, jolloin lopullinen päätökseni restonomikoulutukseen lähtemisestä syntyi. Olin heinäkuussa Pariisin keskustassa viettämässä Ranskan kansallispäivää muukalaislegioonalaisten kanssa”, hän muistelee hymyillen.

”Ja onhan tässä työssä saanut oikeustieteen äärellä askarrella. Yli 20 vuotta lainsäädännön parissa erittäin säännellyllä ravintola-alalla.”

Opiskeluaika vei Savolaisen Intiaan, jossa hän teki turismiin liittyvää päättötyötään kansainvälisessä partiokeskuksessa. Sykäys lähti omasta halusta ja ideasta, ja neljän kuukauden oleskelu slummin keskellä oli ikimuistoinen kokemus.

”Olin muuten ensimmäinen, joka teki restonomitutkinnon päättötyönsä englanniksi.”

Tapahtumat ja matkailu kiinnostivat, ja hän hakeutui vapaaehtoiseksi festivaaleille opettelemaan alaa. Tutuiksi tulivat niin lipunmyynti, catering kuin oppaankin tehtävät. Savolainen huomaa, että työpaikat ovat järjestään olleet yksityisellä pk-sektorilla. Ehkä siksi, että niissä on päässyt tekemisiin monien erilaisten asioiden kanssa.

Valmistumisen jälkeen tuore restonomi kaivoi esiin puhelinluettelon keltaiset sivut ja kävi huolellisesti läpi tapahtumiin liittyvät yritykset. Työnhaku tärppäsi, ja pesti avautui tapahtumayritys Interdialogista. Tapahtumakoordinaattorin tehtävässä tulivat vuosien mittaan tutuiksi niin yleisö- kuin ammattilaistapahtumatkin sekä yrityskoulutukset. Tapahtumia järjestettiin Turun lisäksi Helsingissä ja Tampereella.

Eräässä näistä yritystapahtumista asiakkaana oli mies nimeltä Pekka Savolainen. Kuopiosta Turkuun opiskelemaan tullut Pekka oli avannut vuonna 1991 yökerho Marilynin. Hauskasta harrastuksesta tuli hänelle sittemmin bisnes.

”Todettiin siinä sitten, että viihdytään hyvin toistemme äärellä”, Mikaela hymyilee.

Vuoden päivät katseltuaan yökerhotoimintaa hän oli valmis lähtemään yhtiökumppaniksi ja keskittymään tapahtumiin, markkinointiin, sidosryhmiin ja toiminnan laajentamiseen.

Ihmisille iloa

Yrityksessä työskentelee tällä hetkellä kuusikymmentä työntekijää. Osa heistä tekee yökerhossa töitä päätyökseen, kun taas osan päätyö on jossain muualla, kuten hoitoalalla. Yhteisö on vahva, ja moni tekee työtä yöaikaan vastapainoksi päätyölleen. Savolainen kuvaa tätä termillä ”lifestyle design”.
”Meidän tehtävämme on tarjota ihmisille iloa. Perimmäinen tarkoituksemme on luoda muistijälkiä ja elämyksiä, iloa”, hän tiivistää.

”Monelle asiakkaalle tämä on paikka, jonne voi lähteä neljän seinän sisältä ihmisten pariin. Täällä on mahdollisuus tutustua ja viettää iltaa turvallisesti. Tämä on paikka, jossa on enemmän sohvia kuin omassa olohuoneessa. Ja parempi valikoima kuin omassa jääkaapissa”, hän naurahtaa.
Turkuun muuttaa joka syksy suuri määrä nuoria ihmisiä, jotka tulevat uuteen kaupunkiin, vieraiden ihmisten keskelle, ja asuvat ehkä ensimmäistä kertaa omillaan. Kaikki on heille uutta ja jännittävää.

”Turussa on yli 40 000 korkeakouluopiskelijaa. Teemme vuositasolla noin 70 opiskelijajärjestön kanssa töitä. Meillä saattaa olla merkittävän iso rooli siinä, että heillä on joku paikka, johon kiinnittyä ja minkä he kokevat paikaksi, jonne on helppo tulla tiistaista lauantaihin koska tahansa.”

”Nuoret eivät ole ’pilalla’. Nuoret ovat itse asiassa aina osanneet käyttäytyä.”
Koronavuodet muuttivat ravintola-alaa, eikä raskaista vuosista ole vieläkään täysin toivuttu. Haasteita riittää.

”Siinä täysi-ikäistyi iso määrä nuoria, joille iltaelämä ei tullut siirtymäriittinä mukaan elämään. Se on tullut tutuksi osalle jälkikäteen, ja osalle ei välttämättä sittenkään. Megatrendi alalla on sekin, että alkoholin kulutus on laskenut. Se on fakta.”

Savolainen puhuu niin sanotusta seeprajuomisesta, jossa baari-iltaan mahtuu niin alkoholillisia kuin alkoholittomiakin juomia. Laatu menee usein määrän edelle.
Nuorison viihdekäyttäytymistä leimaa tietysti myös taloudellinen tilanne. Jos ennen juhlimaan saattoi lähteä parina iltana peräkkäin, nyt juhliminen rajoittuu usein yhteen iltaan.

Yöelämän lieveilmiöitä ennakoidaan: asiakkaiden kunto tarkastetaan ovilla ja ravintolassa tilanteisiin puututaan nopeasti.
”Meille ovat tärkeitä ennaltaehkäisy ja nopea puuttuminen. On tärkeää, että huomennakin kaikilla olisi kivaa. Nuorille yöelämä on uutta. Me ohjaamme ja opastamme, sillä eihän voi olettaa, että yöelämän etiketti tulisi jotenkin äidinmaidosta.”

Aktiivinen keskusta

Mikaela Savolainen toivoo, että kaupunkikeskusta säilyy vireänä.
”Olen nähnyt Yhdysvalloissa surullisia toimistokeskuksia, jotka kuolevat jo alkuillasta. Toivon, että meillä keskusta pysyy sellaisena, jossa on asukkaita ja kivijalkaelämää pitkälle kello 16 jälkeen.”

Maailmalla Savolaisen lempipaikkoja ovat muun muassa Las Vegas ja Lontoo. Lontoo kutsuukin taas joulukuussa.
Ellei Savolainen olisi nykyisessä tehtävässään, mikä hän voisi olla?

”Olisin varmasti joku yrittäjä, ehkä matkailun äärellä. Kirjoitan myös aika paljon, joten jos olisi vuorokaudessa 48 tuntia, voisin kirjoittaa enemmän.”
Haastatteluhetkellä Savolainen valmistautuu Turkuopas-tutkinnon bussikierrokseen.

Annetaan hyvän kiertää

Yksi Nord Wine Finland Ltd:n omistajista on säätiö.

”Minä ja edesmennyt mieheni Pekka perustimme Pekka ja Mikaela Savolaisen säätiön. Mietimme sitä pitkään. Ajatuksena on, että annetaan hyvän kiertää. Säätiön tarkoituksena on muun muassa tukea matkailu- ja ravintola-alan koulutusta ja edistää alan arvostusta, tukea paikallisia kulttuuritoimijoita ja korkeakoulujen opiskelijakulttuuria. Olemme muun muassa järjestäneet matkailu- ja ravintola-alan ammattilaisille tarinallistamisen koulutuksia ja jakaneet esiintyvälle taiteelle apurahoja. Säätiön kautta on pystytty tukemaan korkeakoulujen perinnekulttuuria, kuten vuosijuhlia.”

Savolaisen mukaan erityisesti koronavuosien jälkeen perinteet uhkasivat rapautua, kun tietotaitoa katosi. Säätiöllä on useita hakuja vuodessa.

Teksti ja kuvat:
Taina Pärkö-Luotonen

Linkki jäsenlehteen

Kategoriat:Verkkolehti