Suomen hallitus valmistautuu budjettiriiheen, ja valtiovarainministeriön esitys sote-järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta on herättänyt laajaa huolta. Esitetyt lisäleikkaukset – 100 miljoonaa euroa jo päätetyn 130 miljoonan euron lisäksi – uhkaavat romuttaa järjestöjen toimintaedellytykset. Kyse ei ole vain rahasta, vaan koko kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Sote-järjestöt ovat syntyneet tarpeeseen. Ne ovat rakentaneet pohjan demokratialle, tukeneet heikoimmassa asemassa olevia ja täydentäneet julkisia palveluita tavalla, johon muut toimijat eivät pysty. Järjestöjen työ on korvaamatonta – ei siksi, että se olisi halpaa, vaan siksi, että se on vaikuttavaa, ketterää ja inhimillistä.
Järjestöt paikkaavat aukkoja, joita muut eivät pysty täyttämään
Järjestöjen palvelut kohdistuvat usein niihin, jotka ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle: syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, kriisejä kokeviin perheisiin, mielenterveysongelmista kärsiviin, vammaisiin ja moniongelmaisiin ihmisiin. Kun kriisi iskee, järjestöt ottavat kopin – nopeasti, joustavasti ja ihmisläheisesti.
Esimerkiksi MIELI ry:n kriisipuhelin palvelee ympäri vuorokauden, myös silloin kun muu yhteiskunta hiljenee. Nuorten SekasinChat on auki joka päivä klo 24 asti. Tämä ei ole sattumaa – se on järjestöjen vahvuus. Ne toimivat siellä, missä tarve on suurin ja missä muut eivät ole läsnä.
Kustannustehokkuus ei tarkoita halpaa – vaan vaikuttavaa
Järjestöjen työ on myös taloudellisesti järkevää. Hali ry:n Joel Haali laski blogissaan, että yhden Sekasinchat-keskustelun hinta veronmaksajalle on vain 12,5 euroa. Tämä on pieni hinta siitä, että nuori saa apua ajoissa ja ehkäistään suurempia ongelmia, jotka myöhemmin maksaisivat moninkertaisesti.
Järjestöissä työskentelee ammattilaisia yhdessä koulutettujen vapaaehtoisten kanssa. Tämä malli mahdollistaa laadukkaan ja vaikuttavan työn kustannustehokkaasti – mutta se ei ole itsestäänselvyys. Ilman riittävää rahoitusta tämä työ ei voi jatkua.
Järjestöt ovat osa sote-palvelutuotantoa – ei sen ulkopuolella
Monet järjestöt tuottavat myös varsinaisia sote-palveluita, kuten psykoterapiaa, ympärivuorokautista hoivaa tai koulutuksia. Ne osallistuvat julkisiin hankintoihin ja toimivat osana monituottajamallia, jota hyvinvointialueet ovat sitoutuneet edistämään. Leikkaamalla järjestöjen rahoitusta leikataan samalla myös sote-palveluiden kapasiteettia ja monimuotoisuutta.
Suomi tarvitsee sekä suuria että pieniä palveluntuottajia – yksityisiä, julkisia ja järjestöpohjaisia. Monimuotoisuus on vahvuus, ei heikkous – yhteistyöllä rakennamme parempaa tulevaisuutta.
Nyt on aika puolustaa järjestöjä – ja sitä, mitä ne edustavat
Sote-järjestöjen alasajo ei ole vain budjettitekninen kysymys. Se on arvovalinta. Valinta siitä, haluammeko säilyttää inhimillisen, osallistavan ja ennaltaehkäisevän hyvinvointiyhteiskunnan – vai annammeko sen murentua.
Järjestöjen työ on ollut tähän asti puoluerajat ylittävä yhteinen asia. Nyt tarvitaan tekoja, ei vain puheita. Meidän on pidettävä järjestökenttä elossa ja elinvoimaisena. Se on investointi ihmisiin, yhteisöihin ja tulevaisuuteen.
Sote-järjestöjen rahoitus ei ole menoerä – se on yhteiskunnan sydän.
Tomi Gustafsson, puheenjohtaja, hyvinvointi- ja terveysvaliokunta, Turun kauppakamari
Minna Riitahaara, toiminnanjohtaja, MIELI Lounais-Suomen mielenterveys Ry, MIELI kriisikeskus Turku
Kaisa Leiwo, toimitusjohtaja, Turun kauppakamari