Yritysten toimintaympäristö on nopeasti muuttumassa: vihreä siirtymä, geopoliittiset jännitteet, toimitusketjujen haasteet ja taloudellinen epävarmuus pakottavat organisaatiot uudistumaan. Yrityksille keskeinen kysymys ei ole enää pelkästään kasvu ja tehokkuus, vaan kyky kestää häiriöitä, sopeutua muutoksiin ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tätä kokonaisuutta kutsutaan resilienssiksi.
Juuri julkaistussa kirjassamme Resilience, Business-Policy Interaction, and Collective Agency: Advancing Sustainability and Security in Europe olemme käsitelleet aihetta kattavasti. Kokosimme kahdeksan kohdan askeleet yritysten resilienssin tunnistamiseen ja kehittämiseen.
Prosessi alkaa megatrendien ja tulevaisuuden tarkastelulla neljän ensimmäisen askelman avulla. Organisaation tulee arvioida mitkä globaalit kehityskulut vaikuttavat sen toimintaympäristöön. Tämän pohjalta hahmotellaan kaksi äärimmäistä tulevaisuuskuvaa noin kymmenen vuoden päähän: dystopia (epätoivottava kehitys) ja utopia (ihanteellinen kehitys). Ääripääskenaarioiden väliltä organisaatio määrittelee tavoiteltavan tulevaisuuden eli eutopian – millainen kestävä, toimiva ja houkutteleva toimintaympäristö halutaan rakentaa noin kymmenen vuoden aikajänteellä.
Seuraavat neljä askelmaa painottuu kehittämiseen, jossa tunnistetaan, millaisia käytännön muutoksia, innovaatioita ja toimenpiteitä tarvitaan tavoiteltavan tulevaisuuden saavuttamiseksi. Nämä toimenpiteet jaotellaan mm. sellaisiin, jotka voidaan toteuttaa heti, ja sellaisiin, jotka vaativat pidempää aikajännettä tai riippuvat muista toimijoista. Kuudennessa ja seitsemännessä vaiheessa tarkastellaan toimijoita ja vaikutusmahdollisuuksia ja arvioidaan ketkä voivat edistää toivottua muutosta ja miten organisaatio voi vaikuttaa näihin toimijoihin, yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Lopuksi viedään strateginen ajattelu konkreettisimmalle tasolle – keskiöön nousee kysymys siitä, mitä juuri meidän organisaatiomme voi tehdä nyt, jotta tavoiteltu tulevaisuus toteutuu käytännössä. Jokainen yritysjohtaja, asiantuntija ja työntekijä vaikuttaa omilla valinnoillaan siihen, miten organisaatio reagoi muutoksiin, millaisia ratkaisuja se kehittää, ja millaista tulevaisuutta osaltaan rakentaa.
Malli tekee näkyväksi sen, että tulevaisuuden rakentaminen edellyttää myös vaikeita, mutta konkreettisia valintoja. Sen viimeiset vaiheet tekevät resilienssistä konkreettista ohjatessaan organisaatioita tunnistamaan omat vaikutusmahdollisuutensa, priorisoimaan tekemistä ja viemään muutoksen arkeen asti. Kokonaisuutena malli auttaa organisaatioita siirtymään passiivisesta sopeutumisesta aktiiviseen tulevaisuuden rakentamiseen – vain siten yritykset voivat paitsi selviytyä muutoksista myös toimia itse suunnannäyttäjinä.
Kirja on avoimesti luettavissa vaikka kesällä laiturin nokassa!
Kirjoittajat:
Eini Haaja, tutkimuspäällikkö ja Anna Karhu, tutkimuspäällikkö
Pan-Eurooppa Instituutti, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
Kirja luettavissa vapaasti: Resilience, Business-Policy Interaction, and Collective Agency: Advancing Sustainability and Security in Europe, https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-032-02518-0
