Ammatteja katoaa ja uusia syntyy, entiset työtehtävät muuttavat muotoaan. Työelämän muutokset tapahtuvat nopeasti, emmekä välttämättä tiedä, millaista osaamista me tarvitsemme tulevina vuosina. Epävarmassa ja alati muuttuvassa maailmassa yksilöiden ja yhteisöjen kyky oppia nousee ratkaisevaksi menestystekijäksi. Oppiminen on kilpailukyvyn edellytys, mutta myös suunnaton oivallusten, ilon ja hyvinvoinnin lähde.
Yrityksissä, organisaatioissa ja työelämässä käydään nyt aktiivista keskustelua jatkuvan oppimisen haasteista ja ratkaisuista. Jatkuvan oppimisen ympärillä käyty keskustelu on erinomaista ja iskee pääosin kiinni keskeisiin ongelmakohtiin. Nykykeskustelua voi rikastaa huomioimalla vielä kolme seikkaa. Ratkaisujen tarkastelussa pitää olla rohkeampi, konkreettisiin ratkaisuihin täytyy päästä jo lähivuosina eikä vasta vuonna 2030. Elämänmittaisen oppimisen rinnalle on nostettava oppiminen osana jokapäiväistä arkea ja jatkuvan oppimisen ydinkysymykseksi on nostettava kysymys oppimismotivaatiosta.
Työ on muuttunut yhä enemmän tiedon prosessoinniksi. Kun tietoa tulee koko ajan valtavasti lisää, pitää työhön hankkia jatkuvasti uusiutunutta ja uutta tietoa. Työssä pitää yhä useammin ratkaista ennen ratkaisemattomia ongelmia, kehittää täysin uusia ratkaisuja tai tehdä aivan uusia asioita. Oppimisesta on tullut osa työtä. Oppiminen on siirtynyt työpaikoille.
Jatkuva oppiminen organisaatioissa
Työpaikoista on muotoutumassa oppimispaikkoja, jotka ovat entistä tärkeämmässä roolissa osaamisen kehittämisessä. Oppimista tapahtuu samalla, kun työtä tehdään ja kehitetään. Tähän tarvitaan sekä organisaatio- ja toimintakulttuuri, jossa oppiminen on arvo ja osa sekä työtä että johtamista, joka kannustaa ja innostaa oppimaan. Organisaatioissa johdon ja esimiesten tulisi varata tarpeeksi aikaa ja tarvittavat resurssit organisaation tärkeimmän voimavaran eli osaamisen kehittämiseen, ylläpitämiseen ja hyödyntämiseen.
Organisaatioissa, joissa jatkuva oppiminen on strateginen valinta, työssäoppimiselle on varattu aikaa ja luotu mahdollistavia, ketteriä rakenteita. Näissä organisaatioissa oppimista tuetaan ja siihen kannustetaan sisäisesti, asiakkaiden kanssa ja muissa verkostoissa. Jatkuva oppiminen on nähtävä investointina, jonka avulla organisaatio saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Kokemusten jakaminen vaatii paljon panostusta yhteiseen luottamuspohjaan ja avoimuuteen. Oppivassa työyhteisössä oppimisen paikat tunnistetaan ja myös epäonnistumiset nähdään oppimismahdollisuuksina, mikä rohkaisee kokeiluihin. On raivattava aikaa ja tilaa erilaisille digi- ja livefoorumeille ja -kanaville, joissa hiljainen tieto ja opit siirtyvät dialogisesti. Organisaatioiden sisäiset ja rajojen yli toimivat oppimisverkostot ovat tässä työssä avainasemassa.
Ketterä oppiminen vaatii uusia työtapoja ja työn rakenteita
Työnantajan järjestämissä koulutuksissa tai verkkokursseilla tapahtuu vain pieni osa työssäoppimisesta ja koulutukset eivät pelkästään irrallisina toimenpiteitä tuota aitoa oppimista tai osaamisen kehittymistä.
Oppimisen on tunnistettu tapahtuvan parhaiten työssä, työtä tekemällä – vuorovaikutuksessa yhdessä muiden kanssa, toisilta oppien. Oppivassa yhteisössä tarjotaan monenlaisia oppimisen paikkoja ja yksilöllisiä polkuja, joissa tietojen ja näkemysten jakaminen, yhteisen ymmärryksen hakeminen sekä jatkuva keskustelu tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista ovat mahdollisia. On omaksuttava rohkeasti uusia tapoja tukea arjen oppimistilanteita työn lomassa.
Työyhteisöissä, joissa vallitsee positiivinen oppimiskulttuuri, vallitsee myös parempi yhteisymmärrys asioista. Jatkuvan oppimisen käytänteet vaikuttavat positiivisesti myös työkyvyn ylläpitämiseen, työn imuun ja työmotivaatioon. Työpaikalla, jossa jatkuvaa oppimista tuetaan, ihmiset ovat uteliaita ja innostuneita työstään ja sen kehittämisestä. Hyvinvoiva ihminen oppii paremmin ja oppiva ihminen voi paremmin.
Jatketaan keskustelua ja kokemusten vaihtoa siitä, millaisia kumppanuuksia organisaatiossasi rakennetaan oppilaitos- ja muiden kehittämiskumppaneiden kanssa? Miten teillä jaetaan osaamista ja oppimisen käytänteitä? Pysähdytäänkö teillä säännöllisesti pohtimaan yhdessä ja oppimaan siitä ”miksi meni niin kuin meni”?
Sinikka Leino
asiakkuusvastaava
Turun ammattikorkeakoulu
Turun kauppakamarin koulutus- ja työvoimavaliokunnan jäsen