Ilmastotavoitteiden rinnalle tarvitaan vastuullisen kuluttamisen murros
Tätä kirjoittaessani valtioiden johtajat ovat Glasgow’ssa työstämässä yhteisiä ilmastositoumuksia ja -linjauksia. He joutuvat miettimään, miten kansainvälinen yhteisö kantaa vastuun aiheuttamastamme ilmastonmuutoksesta. Useat kunnat ja kaupungit ovat asettaneet omia hiilineutraaliustavoitteitaan ja työtä ilmastopäästöjen pienentämiseksi tehdään nyt eri toimialoilla. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja monilla kaupungeilla tavoite on sitäkin tiukempi. Öljylämmityksestä luopuminen, hukkalämpöjen hyödyntäminen ja energiatehokkuustoimet ovat jo tuttuja pohdinnan aiheita niin kuntakentässä kuin yrityksissäkin. Suunta kaupungeissa ja yrityksissä on oikea ja tilastollisesti Suomen päästöjä onkin saatu vähennettyä.
Suomalaisten kuluttamisen kokonaispäästöt kuitenkin ovat edelleen nousussa. Meillä on yhä enemmän rahaa kulutettavaksi ja tämä raha ohjautuu usein ulkomailla tuotettuihin tavaroihin, materiaaleihin ja hyödykkeisiin. Tuontitavara aiheuttaa päästöjä ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä siellä, missä raaka-aineet otetaan käyttöön ja tuote valmistetaan. Yli 90 % luontokadosta ja vesistöjen kuormituksesta aiheutuu luonnonvarojen käyttöönotosta ja prosessoinnista. Elämäntapamme on tuhoisaa niillä alueilla, joissa ilmastonmuutos rajuimmin vaikuttaa.
Miten saisimme suunnattua kuluttamista palveluihin ja kestäviin ratkaisuihin? Miten voisimme ostaa vähemmän uutta ja jakaa enemmän tavaroita, ajoneuvoja tai neliöitä? Miten kannamme vastuumme paitsi kotimaisista päästöistä, myös niistä päästöistä, joita aiheutamme muualla maailmassa?
Moni kokee, että omaa kulutusta on vaikea muuttaa. Yritysten tehtävänä onkin kehittää uudenlaisia palveluita ja tuotteita, joiden vastuullisuus ja ilmastokestävyys ulottuu maailman joka kolkkaan. Sellaisia, jotka vastaavat tarpeisiin, mutta joiden ansiosta aiheuttamamme hiilijalanjälki on pienempi. Tuotteita, jotka perustuvat jakamiseen ja yhteiskäyttöön tai kestävät pitkään. Jokaisen meidän on huolehdittava, että rahamme suuntautuvat näihin aidosti kestäviin ratkaisuihin. Kyse ei ole hienosäädöstä, vaan suuresta kuluttamisen murroksesta.
Vaikka kotimaisten päästöjen osalta olemme jo kyenneet saaman alkuun muutoksen oikeaan suuntaan, aiheutamme kulutuksellamme yhä enenevässä määrin päästöjä eri puolilla maailmaa. Miten me teemme vastuullisesta kuluttamisesta uuden normaalin?