Euroopan parlamentti äänesti kesäkuun puolivälin aikoihin uusia sääntöjä työharjoitteluille ajavan aloitteen puolesta. Säännöt koskisivat harjoittelun kestoa, palkkausta ja sosiaaliturvan saatavuutta. Uutisoinnin mukaan EU olisi kieltämässä palkattomat työharjoittelut.
Kesäkuussa Turun kauppakamarin tekemän Varsinais-Suomen kilpailukyky -kyselyn mukaan 64 prosenttia yrityksistä (N 172) on tehnyt oppilaitosyhteistyötä viimeisen kolmen vuoden aikana. Avovastauksissa (86 kpl) yksi eniten korostuneista oppilaitosyhteistyön muodoista oli työharjoittelu (36 kpl), myös oppisopimus sai useita mainintoja (17 kpl).
Usein kuulemme viestiä sekä toisen että korkea-asteen oppilaitoksilta, että opiskelijoiden on vaikea löytää harjoittelupaikkoja. Pahimmillaan tämä haaste viivästyttää opiskelijoiden valmistumista. Samaan aikaan puhutaan lähes alasta riippumattomasta työvoimapulasta. On siis tärkeää, että opiskelijat valmistuvat ja pääsevät kiinni työelämään ilman turhia viivytyksiä.
Opintoihin kuuluvien työharjoitteluiden määrä ja kesto vaihtelevat koulutusasteesta, oppilaitoksesta ja alasta riippuen. Monessa tapauksessa harjoittelu on kuitenkin pakollinen osa opintoja ja kerryttää opintopisteitä siinä missä perinteisemmät opintojaksotkin. Opintopisteiden ja CV-merkinnän lisäksi opiskelijalle kertyy harjoittelusta osaamista, käytännön kokemusta työelämästä sekä kontakteja ja verkostoja, joita hyödyntää myöhemmässä vaiheessa. Parhaimmillaan harjoittelu voi olla väylä, jota pitkin astella työelämään opintojen lopuksi. Aika-ajoin tämä väylä toimii erinomaisesti, kuten eräs vastaaja kilpailukykykyselyssämme toteaakin: ”Olemme ottaneet 2. vuosikurssin oppilaita harjoittelijoiksi, kesätyöntekijöiksi ja tuntityön tekijöiksi. Valmistumisen jälkeen olemme palkanneet useita heistä vakituiseen työsuhteeseen.”
Tuottavasta työstä on hyvä maksaa palkkaa. Työharjoittelijan panos on kuitenkin harvoin vain tuottavaa, ja harvoin harjoittelijaa voi laskea täysimääräiseksi työntekijäksi. Tämä on myös harjoittelijan etu. Harjoittelijan statuksella harjoittelija on oikeutettu tavoitteelliseen ohjaukseen, eikä häntä koske samat tuottavuusodotukset kuin varsinaista työntekijää. Merkittävä ero tuottavuudessa on myös sillä, onko opiskelija opintojen alku- vai loppuvaiheilla, ja miten kokenut hän on muutoin työelämästä. Tämä tulisi huomioida myös palkkauksessa. Esimerkiksi juuri oppisopimuskoulutuksen haasteena on yritysten näkökulmasta alkuvaiheen kustannusten suuruus suhteessa saatuun tuottavuushyötyyn. Lisäksi harjoittelija sitoo yrityksestä yhden tuottavan työntekijän ohjaamaan, ja vähentää näin myös ohjaajan tuottavuutta hetkellisesti.
Palkattomat työharjoittelut eivät ole vain tämän päivän ilmiö. Palkattomien harjoitteluiden yleisyys on alasta riippuvaista. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille nämä ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, kun taas toisilla aloilla harjoitteluajan palkka on sangen yleistä. Voidaan siis katsoa, että harjoitteluaika eriarvoistaa opiskelijoita. Onko siis EU:n tavoittelema säännöstä palkkauksen yhtenäistämisestä hyvä asia ja askel kohti oikeudenmukaisempaa työelämää? On kuitenkin hyvä muistaa, että ainakin meillä Suomessa palkatta harjoitteleva on useimmissa tapauksissa oikeutettu opintojen aikaisiin tukiin.
On ehdottoman tärkeää, että työharjoitteluiden, kuten muunkin työelämän, osalta poistetaan väärinkäytökset ja ilmaisen työvoiman hyödyntämisen mahdollisuudet. Mutta tärkeää on, että työharjoittelu hyödyttää molempia osapuolia ja harjoittelijoiden ottaminen on järkevää myös työnantajille. Parhaimmillaan näin onkin, kuten eräs vastaaja kesäkuun kilpailukykykyselyssä toteaakin: ” Oppilaitosyhteistyö on välttämätöntä yrityksemme kehittymisen varmistamiseksi.” Opiskelijat tuovat tulleessaan alan uusimpia tuulia, uutta intoa ja uusia käytäntöjä, pölyttävät vanhoja aikojen saatossa rutinoituneita tapoja toimia, luovat yhdessä olemassa olevan väen kanssa jotain uutta. Harjoittelusta ja monimuotoisesta työyhteisöstä on ehdottomasti myös etua.
Vastuullisuus on yksi tämän päivän sanoista. Työantajalle työharjoittelijan ottaminen on sosiaalisen vastuullisuuden elementti, mahdollisuus olla omalla toiminnallaan kantamassa kortensa kekoon uusien osaajien kasvattamisessa. Harjoitteluajan kokemukseen vaikuttavat palkan lisäksi monet muutkin tekijät, ohjaus, työyhteisö, kokemus työn mielekkyydestä, yrityksen käytännöistä, perehdytyksestä ja johtamisesta. Näillä tekijöillä yritys rakentaa työnantajamielikuvaa harjoittelijan silmissä ja on etulyöntiasemassa, kun opiskelija valmistuu ja valitsee tulevaa työnantajaansa. Mutta kokemuksen sijaan palkka tai toimiva opintojen aikainen tukijärjestelmä on se, millä opiskelija maksaa elämisestä aiheutuvia kuluja.
