Iltainen vierailuyritys eräässä lähiliikkeessämme suljettujen ovien ja ikkunaristikoiden takana yllätti. Odotukseni aukioloajoille olivat olleet pidemmät. Uusi yritys seuraavana päivänä, ennätin paikalle juuri ennen sulkemisaikaa.
Nimikyltistä huomasin, että tiskin toisella puolella vastassani oli yrittäjä. Huomasin myös ilmoituksen muuttuneista aukioloajoista. Päädyin juttelemaan näistä yrittäjän kanssa. Hän kertoi toimivansa yrittäjänä kahdessa eri toimipisteessä ja tehneensä tammikuun ajan valtavia viikkotyötunteja. Syynä haasteet uuden työntekijän rekrytoinnissa. Yrittäjä oli itse paiskinut töitä, säästääkseen mahdollisuuksien mukaan työntekijöitään ylitöiltä. Ennen kuin oma jaksaminen loppuisi, oli ratkaisuna ollut aukioloaikojen lyhentäminen, kunnes uusi työntekijä löytyisi.
Olin yllättänyt. Ajattelin, että paikka olisi ihanteellinen esimerkiksi opiskelijalle. Tehtävä, joka mahdollistaisi ilta- ja viikonlopputyön. Kuitenkin kyseessä oli kaksivuorotyö maltillisine aukioloaikoineen, eikä se näin sulkisi pois opiskelua, opiskelijarientoja eikä hyviä yöuniakaan. Ja opiskelijoitahan meillä Turussa riittää, vai riittääkö sittenkään nykyiseen työvoimatarpeeseen? Vuoden alusta voimaan tullut muutos opintotuen vuositulorajojen nostamisesta on hyvä lisämotivaattori opiskelijoille rahoittaa opintoja sekä kerätä työelämäosaamista ja -kokemusta. Yksi hyvä ja konkreettinen ratkaisu työvoiman saatavuushaasteisiin.
Erilaisia esimerkkejä rekrytointihaasteista kuulee nykyään jatkuvasti lähes alasta ja tehtävän tasosta riippumatta. Itsestään selvää on, että osaava työvoima on yritysten menestyksen ja kilpailukyvyn keskeisimpiä kulmakiviä, ja pahimmillaan sen puute asettuu esteeksi kasvulle ja kehitysnäkymille. Tätä me emme halua.
Juuri nyt näyttää siltä, että pahin koronakriisi jää viimein taakse, ja elämä rajoitusten varjosta normalisoituu. Horisontissa siintävät positiiviset kasvunäkymät. Jotta pula osaavasta työvoimasta ei asetu kasvun esteeksi, tarvitaan ratkaisuja ja yhteistyötä; oppilaitoksia, yrityksiä, järjestöjä, kuntia ja lainsäädäntöä. Tarvitaan koulutusjärjestelmä, joka reagoi ja sopeutuu muuttuviin tarpeisiin ja tarjoaa mahdollisuuksia niin ensimmäisiksi koulutusvalinnoiksi kuin jatkuvan oppimisen ja uudelleen kouluttautumisen keinoiksi. Tarvitaan myös ratkaisuja, jotta osaajia saadaan houkuteltua ja rekrytoitua sujuvasti ulkomailta.
Eduskuntavaalit ovat edessä ja eri toimijat valmistelevat vaaliohjelmiaan. Ilman kristallipalloakin voitaneen ennustaa, että osaava työvoima tulee jälleen olemaan yksi vaaliohjelmissa korostuva teema. Toivottavasti se, että asia nostetaan keskiöön, tuottaa innovatiivisia ratkaisuja, ja positiiviset kehitysnäkymät saadaan toteutettua riittävän ja osaavan työvoiman voimin.