Väyläverkon investointisuunnitelma vuosille 2022-2029 oli juuri lausuntokierroksella. Pitkäjänteinen, hallituskaudet ylittävä suunnittelu tuo liikennejärjestelmän kehittämiseen kaivattua ja tarpeellista pitkäjänteisyyttä. Investointiohjelman rahoitusta on kuitenkin kritisoitu laajasti, koska se ei vastaa väyläverkollamme tunnistettuja kehittämistarpeita. Nykyisellä rahoitustasolla useita yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita tuleekin jäämään investointiohjelman ulkopuolelle. Myös ohjelmaan mukaan päätyneiden hankkeiden valinnan suhteen olisi viranomaisilta kaivattu enemmän avoimuutta.
Varsinais-Suomen osalta ohjelmasta jäivät puuttumaan muun muassa E18 Turun kehätien Naantali−Raisio -osuus, valtatie 8 Laitilan kiertoeritasoliittymä, valtatie 9 Lieto−Aura leveäkaistatien nelikaistaistus, maantie 180 Kurkela−Kuusisto ja kantatie 52 Salon itäisen ohitustien kakkosvaihe. Myös valtakunnallisesti merkittävät raidehankkeet eli käytännössä Espoo−Salo-oikorata ja Salo−Turku-kaksoisraide tulisi huomioida investointisuunnitelmassa.
Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteiden seurantaa varten laadittujen mittareiden eli saavutettavuuden ja toimivuuden, kestävyyden ja ympäristövaikutusten, yhteiskuntataloudellisen tehokkuuden ja liikenneturvallisuudenkin näkökulmasta yllä mainittujen hankkeiden puuttuminen investointiohjelmasta on erikoista. Esimerkiksi valtatie yhdeksän on muuta päätieverkkoa tilastollisesti vaarallisempi. Samainen tie on myös huoltovarmuuden kannalta merkittävä, Keski-Suomesta läntisen Suomen satamiin johtava pääväylä. Saavutettavuuden näkökulmasta vientivetoinen Varsinais-Suomi onkin tärkeä meri- ja maakuljetusreittien logistinen solmukohta. TEN-T-vaatimukset ydinverkolla tulisikin täyttää vuoteen 2030 mennessä.
Yhteiskuntataloudellisen tehokkuuden tavoittelemisella puolestaan tarkoitetaan rajallisten resurssien hyödyntämistä niin, että niistä saadaan paras mahdollinen hyöty. Turun, Tampereen ja Helsingin seutujen muodostaman kasvukolmion alueella tuotetaan yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta ja alueella asuu lähes puolet maan väestöstä, minkä toivoisi näkyvän myös panostuksissa infraan. Eteläisen Suomen kaupunkiverkoston kytkeminen kiinteäksi kokonaisuudeksi nopeilla tunnin yhteyksillä tukisi myös Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteita ekologisesti ja taloudellisesti kestävästä liikenteestä.
Lausumiset on tällä haavaa lausuttu, mutta työtä riittää kyllä tulevaisuudessakin. Väyläviraston laatima investointiohjelma perustuu Liikenne12-suunnitelmaan, Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kokoamaan liikennejärjestelmän strategiseen tilannekuvaan ja näissä tunnistettuihin tarpeisiin sekä vaikutusten arvioinnista saatuun tietoon. Toivottavasti eri sidosryhmät saavat olla jatkossa aktiivisesti mukana päivittämässä strategista tilannekuvaa.
Katseet kääntyvät myös poliitikkoihin, sillä investointiohjelma on viranomaisen laatima hanketarjotin ja eduskunta päättää toteutettavista investointihankkeista. Kun niukkuutta jaetaan, pitäisi oman alueen hankkeita pitää aktiivisesti esillä.