Liiketoiminnan rajoituksiin ennakoitavuutta
Vietämme pian pandemian kaksivuotispäivää. Keväällä 2020 puhuttiin aiheellisesti poikkeustilanteesta: jouduimme yhteiskuntana hyväksymään epämukavuutta ja taloudellista epävarmuutta. Olimme uuden edessä ja valmista toimintamallia ei ollut. Yhteiskunnan kaikilla tasoilla jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä.
22 kuukautta myöhemmin olemme edelleen samassa tilanteessa: päätökset liiketoiminnan rajoituksista ja sulkemisista tulevat lyhyellä varoitusajalla, ovat monitulkintaisia ja eivät tarpeeksi huomioi eroja toimialojen ja toimintojen välillä. Mitä selkeämpiä ja paremmin ennakoitavia päätökset ovat, sen pienempi on kustannus koko yhteiskunnalle. Nykyinen lähestymistapa luottaa liikaa pandemian tukahtumiseen, vaikka samalla joudumme elämään vielä pitkään tässä poikkeuksellisessa tilanteessa.
Koronapandemia on iskenyt erityisen kipeästi palvelualoihin: ravintolat, hotellit ja vapaa-ajan toimijat ovat menettäneet asiakkaitaan. Palvelualalla tuotteita ei voi valmistaa varastoon ja henkilökustannusten osuus on merkittävä. Toiminnan sopeuttamiseen on yksi selkeä keino ylitse muiden: ennakoitavuus.
Koronaviruksen leviäminen on mallinnettu useaan kertaan ja uusista varianteista saamme tietoa maailmalta. Rajoituksia tulisi pystyä asettamaan pitkäjänteisemmin, eikä elinkeinotoimintaa tulisi sulkea lyhyellä varoitusajalla – kuten tällä hetkellä tapahtuu. Perustuslaissa on turvattu elinkeinovapaus – tämä oikeus on otettava vakavasti, eikä siihen tule puuttua kevyistä syistä. On kohtuutonta, että viranomaiset kiistelevät rajoituksista ja niiden tulkinnasta keskenään.
Rajoituksista tiedottaminen tulisi tehdä nykyistä keskitetymmin ja selkeämmin. Päätökset eivät usein ole yksiselitteisiä ja vaikka yritys itse ymmärtäisi päätöksen merkityksen, niin monitulkintaisuus luo epävarmuutta asiakkaille. Jos ei ole täyttä varmuutta onko kuntosali tai ravintola auki, on helpompi jäädä kotiin. Hyvän lainsäädännön tulisi olla tarkkaan rajattua ja noudattaa suhteellisuusperiaatetta, joka velvoittaa mitoittamaan keinot niin, ettei kenenkään oikeuksia tai etuja rajoiteta enempää kuin haitan tai vaaran poistaminen vaatii. Tämä suhteellisuusperiaate ei ole toteutunut poikkeustilanteen aikana.
Rajoitukset tulisi myös nykyistä paremmin suhteuttaa liiketoiminnan laatuun: pienen leviämisriskin toiminta tulisi nykyistä selkeämmin erottaa korkean leviämisriskin toiminnasta. Jos näitä kahta toimintaa rajoitetaan samalla tavalla, tulisi syy perustella selkeästi.
Kun uusista liiketoiminnan rajoituksista ilmoitetaan, olisi tärkeää saada samalla myös tieto siihen liittyvästä tukimuodosta. Tämä on paitsi merkittävää yksittäiselle yrityksen toiminnan jatkuvuudelle, mutta toisi myös rajoituspäätöksen kustannuksen selkeästi esille julkisessa keskustelussa.
Tilanne on palvelusektorilla muuttumassa jälleen kestämättömäksi. Yritykset ovat sinnitelleet pitkään ja uudet rajoitukset ovat kohtalokkaita ja uhkaavat katkaista monen yrittäjän kantokyvyn. Suurta konkurssiaaltoa ei ole nähty, mutta siirretyt vuokrat ja muut maksut tulevat aikanaan maksuun. Lisäksi tilastot eivät kerro koronan takia vapaaehtoisesti alas ajettujen yritysten määrää.
Suorien taloudellisten kulujen lisäksi rajoitustoimet aiheuttavat kustannuksia, jotka eivät näy tilinpäätöksessä tai koituvat yhteiskunnan maksettavaksi vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Rajoituspäätös aiheuttaa valtavasti haittaa, kun töitä järjestellään uudelleen, tilauksia perutaan ja toimintaa muutetaan. Samalla taloudellinen kustannus siirtyy yhdeltä alalta toiselle. Rajoitukset eivät aiheuta epävarmuutta vain yrityksille ja sen nykyisille työntekijöille, vaan myös tuleville osaajille: juuri nyt rekrytoidaan tulevan kesän työntekijöitä ja juuri mikään ei tehokkaammin estä tulevien tekijöiden intoa hakea alalle opiskelemaan tai töihin, kuin nykyhetken epävarmuus. Muun muassa ravintola-alan opintojen vetovoima on laskusuunnassa, vaikka runsaasti työllistävällä alalla on jo tällä hetkellä työvoimapula.
Pandemia loppuu aikanaan, mutta tähän ajatukseen emme saa tuudittautua. Siihen asti rajoitus- ja sulkemispäätösten pitää olla selkeitä, ennakoitavia ja noudattaa suhteellisuusperiaatetta. Matkailijat palaavat vielä ja tapahtumia järjestetään tulevaisuudessakin – silloin kaipaamme palveluliiketoimintaamme enemmän kuin koskaan.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 1.2.2022
Olli Hakala
Yhteyspäällikkö, Turun kauppakamari
Tomi Lohikoski
Turun kauppakamarin matkailuvaliokunnan puheenjohtaja
Toimitusjohtaja, Muumimaailma Oy
Turun kauppakamarin matkailuvaliokunnan varapuheenjohtaja