Maailman talousfoorumi nimesi misinformaation ja disinformaationyhdeksi maailman suurimmista lyhyen aikavälin uhista vuonna 2025. Misinformaatiota on käytetty paljon ilmasto-, ympäristö- ja muiden vastuullisuuskysymysten vähättelyyn. Ilmastonmuutosta on kuvattu liioiteltuna, luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä etäisenä ongelmana, ja yritysvastuuta ideologisena rasitteena talouskasvulle. Todellisuudessa nämä ovat riskejä, jotka vaikuttavat jo nyt talouteen, turvallisuuteen ja ihmisten arkeen.
Misinformaation voima ei perustu vain väärään tietoon vaan myös epävarmuuteen. Kun tieteellistä tietoa kyseenalaistetaan riittävän usein, syntyy vaikutelma, ettei faktoja ole tai että ne ovat mielipidekysymyksiä. Tämä palvelee lyhyen aikavälin etuja, mutta pitkällä aikavälillä se on tuhoisaa myös yrityksille.
Vastuulliset yritykset voivat muuttaa suuntaa kolmella keskeisellä tavalla: läpinäkyvyydellä, tieteeseen perustuvilla tavoitteilla ja vaikuttamalla rohkeasti itse asiaan.
Ensimmäiseksi läpinäkyvyys tulee, kun yritykset raportoivat avoimesti päästöistään, vaikutuksistaan luontoon ja sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyvistä haasteista. Näin vähennetään tilaa väärälle tiedolle. Rehellisyys vastuullisuuden haasteista ja keskeneräisyydestä on tehokkaimpia vastavoimia misinformaatiolle.
Toiseksi tieteeseen perustuvilla tavoitteilla. Sitoutuminen esimerkiksi Science Based Targets -aloitteeseen ei ole vain ilmastoteko, vaan myös kannanotto tieteen puolesta. Se viestii, että päätöksiä tehdään tutkittuun tietoon nojaten. Kun yritys ankkuroidaan tieteeseen, se osallistuu aktiivisesti taisteluun disinformaatiota vastaan.
Kolmanneksi vaikuttamisella. Yrityksillä on voimaa julkisessa keskustelussa, arvoketjuissaan ja poliittisessa vaikuttamisessa. Vastuullinen yritys kannattaa myös sääntelyä, kun se perustuu tieteeseen ja yhteiseen etuun.
Maailman suurin uhka ei ole se, että tiedämme liikaa, vaan se, että emme enää tiedä, mihin tietoon voimme luottaa. Tämän uhan torjuntaan ratkaisun avaimet ovat kaikkien hallussa.
Merli Juustila
vastuullisuusasiantuntija,
Keskuskauppakamari
Kirjoitus on julkaistu kauppakamarien jäsenlehdessä 1/2026