Palasin juuri vajaan vuoden mittaiselta vanhempainvapaalta takaisin edunvalvonnan pariin. Suljin viime huhtikuussa lähtiessäni läppärin kannen tilanteessa, jossa niin kodeissa kuin organisaatioissakin elettiin vielä koronan shokkivaihetta. Koska loputtoman koronauutisvirran ja somekinastelun seuraamisesta ei ollut hyötyä, pidättäydyin suosiolla molempien seuraamisesta. Olenkin siis viettänyt vuoden melko lailla tynnyrissä.
Paluu kamarille on silti sujunut jouhevasti, kun työporukka sai tuntemaan olon tervetulleeksi ja moni hommakin tuntuu iskostuneen selkäytimeen. Substanssit ovat koronaa lukuun ottamatta pitkälti samoja kuin ennenkin, mutta toimintatavoissa on tapahtunut hurja muutos. Turun kauppakamari on ollut aivan samalla digitaalisen pakkoketteröitymisen tiellä kuin moni muukin toimija. Sitä voisi tituleerata jopa virtuaalikamariksi tällä hetkellä.
Muutos ei pidä sisällään pelkästään vaikkapa laadukkaamman kokoustekniikan hankkimista tai parempaa etätilaisuuksien fasilitointia. Kamarilla on kehitetty esimerkiksi kokonaan uudenlaisia konsepteja jäsenillemme järjestettävien tilaisuuksien suhteen. Verkostoitumiseen tähtäävän vanhan kunnon jäsenaamukahvin rinnalle ovat nousseet muun muassa Vaikuttava vieras –tilaisuudet, joiden tarkoitus on tarjota jäsenillemme tietoa ajankohtaisista yhteiskunnallisista asioista. Kauppakamarin tietoisku –webinaarit taas kasvattavat osallistujien osaamista konkreettisemmalla tavalla ja muistuttavat enemmänkin jo kevyitä koulutuksia.
Myös koulutusten suhteen on otettu digiloikka. Esimerkiksi laadukkaat striimikoulutukset ovat tulleet pysyväksi osaksi Turun kauppakamarin koulutusvalikoimaa. KoulutusOnline –palvelusta löytyy yli 300 ajankohtaista ajasta ja paikasta riippumatonta verkkokoulutusta, joita saa kokeilla maksuttomasti kahden viikon ajan.
Jäsentyytyväisyys on onnistuttu pitämään hyvällä tasolla myös poikkeusolojen aikana (saimme teiltä arvosanaksi 4,2 asteikolla yhdestä viiteen) ja vuonna 2020 Turun kauppakamarin jäsenmäärä ylitti ensimmäistä kertaa 1 800 jäsenen rajapyykin. Vaikka hommat todistettavasti luistavat myös virtuaalisesti, en varmasti ole ainoa, joka odottaa kasvokkaisia kohtaamisia. Oman työni suola on alusta lähtien ollut niin sanottu kentällä suhaaminen eli jäsenten tapaaminen kasvokkain erilaissa tilaisuuksissa ja omissa toimintaympäristöissään. Toivottavasti paluu tähän on taas pian edessä! Siihen asti minut tavoittaa koneen tai puhelimen ääreltä maanantaista torstaihin, sillä teen ainakin vuoden loppuun asti nelipäiväistä viikkoa. Sijaiseni Olli Hakala jatkaa niin ikään talossa ja siirtyy yhteyspäällikön tehtäviin. Toimin jatkossa sihteerinä kauppa- kuljetus- ja elinkeinopolitiikan valiokunnissa.