On tässä kauppaa nähty ja kaupan ilmaa hengitelty koko ikä. Kun isä, isänisä, isän veli, isän äiti, serkku ja vielä velikin on ollut kauppas.”
Noin 13 000 työpäivää sitten alkoi Hannu Aaltosen K-kauppiasura.
Artikkeli on julkaistu Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 1/2026.
5-vuotias Hannu katseli Turun Linnankadun kerrostalon ikkunasta Aurajoen rannan sykkivää elämää. Edessä avautui hyvä näkymä Wärtsilän telakalle ja Auran panimoon. Kauppiassuvun pojalle Turku ja sen vilinä tarjosivat otollisen maaperän ihmisten elämänmenoon tutustumiselle.
Oma polku
Iltapäiväkolmelta K-Citymarket Kupittaan kauppias Hannu Aaltonen pujottelee kohtaamispaikalle kalatiskin takana olevasta ovesta ja nappaa samalla mukaansa maistiaistarjoilusta suupalan.
”En ole vielä ehtinytkään syömään”, hän huikkaa.
Tässä askeltaa yksi tunnetuimmista turkulaisista pitkin legendaarisen ja myynniltään Suomen suurimman Citymarketin käytäviä. Kaupan kahvilassa käy kova puheensorina, ja käytävillä on kuhinaa. Tihennän askellustani pysyäkseni kauppiaan perässä, kun puikkelehdimme kakkoskerroksen toimistoon.
Aaltosen perhe, isä, äiti ja veli, muutti Turun keskustasta 70-luvun lopulla rauhallisempaan paikkaan, Kakskertaan. Koulumatka taittui ensin Juhana Herttuan lukioon ja sitten kauppaopistoon. 1980-luvun puolivälissä Turun pölyt karisivat hetkeksi. Sinivalkoiset siivet veivät Aaltosen Amerikkaan kaupan alan työharjoitteluun.
”Pääsin Amerikassa harjoitteluun maailman suurimman elintarvekaupan tukkuliikkeeseen. Kävi tuuri. Yhteydet sinne ovat säilyneet näihin päiviin asti.”
Ensimmäisen tilinauhansa kaupan töistä Aaltonen sai käteensä jo 13-vuotiaana.
”Oltiin velipojan kanssa töissä täällä Kupittaan Cittarissa, kun isä oli täällä kauppiaana. Koulujen jälkeen en heti ollut niin kovasti kiinnostunut kaupankäynnistä. Minua kiinnostivat mainonta ja markkinointi. Mutta kun tulin Amerikasta takaisin, alkoi taas kiinnostaa kaupanala, ja sillä tiellä ollaan”, hän muistelee.
Aaltonen muistuttaa, että kauppapaikat eivät periydy, vaan jokainen on oman onnensa seppä.
”Kaikkien pitää tehdä oma polku ja oma tie.”
Aaltoselle se avautui kasitien kautta Raumalle. Ensimmäinen oma kauppa avattiin vuonna 1990, ja siitä alkoi virallisen kauppiasuran ajanlasku.
”Muutto Turusta Raumalle oli pohdinnan paikka. Viihdyin kyllä siellä hyvin kaksi vuotta, kunnes tarjottiin mahdollisuutta muuttaa Raumalta Lahteen. Elämä oli jo ehtinyt asettua Satakuntaan, kun taas piti miettiä muuttoa, mutta siinä vaiheessa, kun on nuori, se kuuluu siihen hommaan.”
”Kun muutettiin Raumalle, siellä oli työttömyys Suomen korkeimpia. Oli vaikea aika, ja piti miettiä tarkkaan, mitä ihmiset syövät”, Aaltonen muistelee.
”Ihmiset syövät muutenkin aika eri tavalla eri paikkakunnilla. Esimerkiksi Lahti ja Turku ovat täysin erilaisia. Leipä on tästä hyvä esimerkki. Lahdessa syödään edelleen paljon tummaa leipää, kun taas täällä maistuu vaalea ja makea leipä.”
Kauppias muistelee huvittuneena maksaneensa näistä opeista:
”Tykkäsin piimälimpusta, ja Lahdesta sitä ei saanut mistään. Tilasin innoissani leipomosta kauppaan pienen autokuormallisen, kun ajattelin, että täällä on mahtavat markkinat piimälimpulle. No, kyllä meidän perhe sitten lopulta söi pitkän aikaa pakastettua piimälippua”, Aaltonen hymähtää.
”Vuonna 2000 pääsin takaisin Turkuun. Kymmenen vuotta tuli oltua pois Turusta. Kaipasin merenrantaa.”
Tekoälystä helpotusta
Kauppa on kauppaa, mutta moni asia on matkan varrella alalla muuttunut.
”Onhan tämä ihan eri ammatti kuin se, mihin tulin. Alussa minulla oli töissä 18 henkilöä. Nyt heitä on 170. Myynti on yli 100 miljoonaa. Vuonna 2006 oli 16 000 ruokaan liittyvää tuotetta, nyt niitä on 38 000. Valikoimat ovat kasvaneet älyttömästi. Esimerkiksi teelaatuja myytiin viime vuonna yli tuhat erilaista”, hän luettelee.
Kupittaa Citymarketin lisäksi omistuksessa on K-market Föri jokirannassa.
Henkilöstöasiat hoidetaan edelleen itse, vaikka se onkin työlästä.
”Moni luulee, että tämä on vain ’nakkia hyllyyn’, mutta tässä on aika paljon kaikkea muutakin. Sen olen oppinut tässä matkan varrella, että kaikkea ei voi aina tehdä itse. Nyt on mukana myös markkinointipäällikkö ja kehityspäällikkö.”
Aaltonen arvelee, että kaikilla yrittäjillä on sama juttu. ’Minä hoidan ja kyllä tämä tästä’.
”Käynnissä on iso muutos markkinoinnissa ja mainonnassa. Sosiaalinen media on tullut tosi tärkeäksi. Ihmiset myös käyttävät eri tavalla aikaa media parissa. Sanomalehti ei ole kuollut, mutta rinnalle on tullut paljon muita kanavia”, Aaltonen pohtii.
Puolitoista vuotta sitten Kupittaan Cittarissa istuttiin alas ja todettiin, että kaupan perusmarkkinointi on aika tylsää. Haluttiin hakea syvempi tunneside kaupan ja tuotteen välillä. Punainen lanka löytyi luontevasti turkulaisuudesta, jota hyödynnettiin kampanjoissa.
”Piispanmunkkikampanja oli kovin juttu, mitä minun kauppiasurallani on ollut. Siinä oli toki mukana tuuriakin, kun Turun päivä osui sopivasti, mutta siinä löysimme hauskan kulman.”
’Piispistempauksen’ aikana myytiin yli 30 000 munkkia, ja kampanja sai valtakunnallista huomiota. Samanlaisella tunteella on myyty myös juustoa ja hapankorppua.
Toimiston pöydällä on paksu tulostettu nippu paperia. Siinä ovat raporttina yhden tavarantoimittajan tuotteet, ostot, menekki, hävikki ja kappalemäärät. ”Yhden”, hän toistaa ja nostaa pinkan.
”Tietoa on itse asiassa niin paljon, että emme me pysty kaikkea käyttämään. Tekoälyltä odotan paljon.”
Kauppaan tulee yli 10 000 asiakaspalautetta vuodessa, ja niistä 70–80 prosenttia on kauppiaan arvion mukaan tuotetoiveita. Palautteiden käsittely työllistää. Tekoäly voisi hyvinkin tarkistaa ja hoitaa tämäntyyppiset asiat.
Tuotetoiveissa näkyy asiakaskunnan kansainvälisyys ja matkailu.
”Pari viikkoa sitten tilattiin tryffelipölyä.”
Verotus kaipaa muutosta
Kupittaan Cittarissa käy 90 000–100 000 ihmistä viikossa.
”Noin 60 prosenttia asiakkaista on 1–2 henkilön talouksia. Meillä käy paljon opiskelijoita, nuoria, yksinasujia, eläkeläisiä ja paljon myös nuoria perheitä. Kaupungin ulkopuolella oleviin marketteihin verraten perhekoko on pienempi.”
Aaltosen toimiston seinälle on kehystetty ilmoitus, jossa kerrotaan, että 3.5.2019 jälkeen Kupittaan Citymarkettia ei suljeta enää koskaan.
”Ihmiset muistavat tuon mainoksen, se on jäänyt elämään”, hän naurahtaa.
Aaltosen mukaan kaikkia asioita ei pysty arvioimaan ja etukäteen laskemaan. Aukioloajan muutoksen kannattavuuttakaan ei voinut ennustaa etukäteen. Öisin ostetaan juomia, elintarvikkeita ja valmiiksi pakattuja ruokatuotteita. Tärkeää on kuitenkin yöaikaan tehtävä valmistelutyö seuraavaan päivään.
”Tällä nykyisellä tavaramäärällä emme voisi aloittaa hyllytystä vasta aamukuudelta.”
Sunnuntain merkitys kauppapäivänä on kasvanut koko ajan. Aukioloaikoihin liittyi pelkoja, jotka ovat sittemmin osoittautuneet kauppiaan näkökulmasta turhiksi.
”Meillä on enemmän ihmisiä, jotka haluavat tulla töihin sunnuntaina kuin niitä, jotka eivät. Sunnuntaipalkkana saa 8 tunnin työstä 16 tunnin palkan. Se on mielestäni aika hyvä.”
Mikä voisi olla Suomessa paremmin?
”Turhat regulaatiot haluaisin pois. Suomessa on ihan älyttömiä säädöksiä esimerkiksi alkoholimyynnin suhteen. Iltamyynnin loppuminen kello 21 on vielä jotenkin ok, mutta aamun myyntikielto on suorastaan hullu”, kuittaa Aaltonen.
Hän ajattelee, että esimerkiksi kesäaamuisin ihmiset haluaisivat lähteä mökille aikaisin ja tehdä ostokset alta pois, mutta alkoholin myyntiä ei voida aloittaa ennen kello yhdeksää.
Myös parasta ennen -merkintä saa kauppiaalta huutia.
”Monet luulevat merkintätavan vuoksi, että joku ’myrkkykeiju’ tulee kello 24 ja pistää niin, että tuote muuttuu syömäkelvottomaksi. Varoajat ovat niin isot, että näinhän ei ole. Tästä tulee paljon turhaa ruokahävikkiä”, harmittelee Aaltonen.
Hän muistuttaa myös, että Suomessa rajoitetaan työn tekemistä ylityölakien kautta. Opiskelijoiden tulojen verotus on puolestaan liian rajua.
”Ihminen, joka käy opiskelujen ohella vielä töissä, ansaitsee kehuja ja kannustusta eikä rangaistusta”, hän sanoo.
”Olen kouluttanut 14 kauppiasta. Kauppiasurasta haaveileville sanon aina, että tämä on maraton eikä pikajuoksu. Ei ole oikotietä, pitää olla pitkät hermot ja jaksaa tehdä töitä.”
Haastattelupäivänä Aaltonen on herännyt puoli viideltä ja käynyt myynnit läpi. Kauppiaat ovat ’aamuporukkaa’.
”Vuosia kestävässä kauppiaskoulutuksessa tulet elämään sitä elämää, mitä se oikeasti kauppiaanakin on.”
Siihen kuuluu toisinaan ikäviäkin asioita kylmähälytyksineen, tappeluineen ja huumeongelmaisten kohtaamisineen.
Onko kilpailu kovaa?
”Suomessa on kolme suurta kauppaketjua. Sanoisin, että kauppa on liian kilpailtua. Meillä eivät pysy pienet kaupat enää pystyssä. Ulkomailla on pieniä lihakauppoja, leipäkauppoja ja lähiömarketteja. Suomessa tällainen ei vaan ole mahdollista. Siinä suhteessa kilpailu on mielestäni liian kovaa. Kolme taistelee niin lujaa, ettei tilaa yksinkertaisesti jää.”
Kupittaan Citymarketissa lyhyin työsuhde on kestänyt 45 minuuttia ja pisin yli 50 vuotta jatkuen vieläkin. Mietin, viitsinkö edes kysyä, mutta kysyn kuitenkin: Mietitkö koskaan eläkettä?
”En. Olen nyt 63, ja jos nyt joutuisin eläkkeelle, se olisi ihan kauheata. Tämä on elämäntapa ja toki myös työ.”
Teksti ja kuvat: Taina Pärkö-Luotonen
Artikkeli on julkaistu Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 1/2026.