Monen kaupunki- ja kuntakeskuksen katukuvaa hallitsevat tyhjät toimitilat sekä asiakas- ja asukaskato. YIT:n johtaja Juha Kostiaisen mukaan vähittäiskaupasta ei ole enää entiseen tapaan keskustojen pelastajaksi ja elävöittäjäksi. Siksi kehityskatse on siirrettävä asuntorakentamiseen ja kulttuuripalveluihin.
Missä on ihmisiä, siellä on myös elämää.
Tämän perustotuuden äärellä ollaan tulevan neljän vuoden aikana entistä useammalla paikkakunnalla. Perinteisten keskusta-alueiden vetovoima on hiipunut ja palvelut siirtyneet asteittain hieman sivummalle keskustakortteleista, muihin kaupunginosiin – tai mikä kaikkein pahinta – naapurikunnan puolelle.
Monet maakuntakeskukset ovat olleet viime vuosina myös ikääntyvän väestön, muuttotappioiden ja työpaikkakadon muodostamassa kierteessä, johon on vaikea löytää nopeaa viisastenkiveä. Tämän tunnustaa myös YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja Juha Kostiainen, joka on työurallaan toiminut muun muassa entisen kotikaupunkinsa Tampereen elinkeinojohtajana.
Samaan hengenvetoon hallintotieteiden tohtori ja diplomi-insinööri painottaa, ettei kirvestä saa heittää synkkänäkään hetkenä kaivoon. Muuttuva toimintaympäristö voi joskus avata myös uusia ja jopa yllättäviä mahdollisuuksia, mutta ne on vain oivallettava ajoissa.
Samalla käsissä olevat kehityspanokset ja niiden pohjalle rakennettavat visiot on keskitettävä pitkäjänteisesti ja yksituumaisesti muutamaan elinkeinopoliittiseen keihäänkärkeen. Monikärkiohjuksena tai haulikkoammunnalla eurot menevät todennäköisesti täysin hukkaan.
”Voin itsekin tunnustaa, että ajatus Kajaanista jättimäisten palvelinkeskus- ja supertietokoneinvestointien kotipaikkana tuntui vielä kymmenen vuotta sitten kaukaiselta ajatukselta”, Kostiainen naurahtaa.
”Kainuun elinvoimaa lisää matkailu- ja kulttuuritarjonta. Brittituristeille lienee lopulta yhdentekevää, viettävätkö he päivälomansa Sotkamossa vai Rovaniemellä. Molemmista löytyy joulupukki ja lunta”, hän lisää.
Tehokkaammin, mutta myös viihtyisämmin
Vuosikymmenen vaihteeseen ja pandemiakriisiin asti kaupunkikehittäjillä oli vahva usko kaupungistumisen ja entistä tiiviimmän yhdyskuntarakenteen voimaan. Hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärelle tiivistyvä rakentaminen, sinne keskittyvät palvelut ja uljaat tornitalot nähtiin myös ilmastotekoina.
Tampereen yliopiston aluetieteen dosentin ja Aalto-yliopiston kunniatohtorin mukaan kyseisiä globaaleja trendejä vastaan on edelleen turha taistella, vaikka meillä Suomessa onkin vedetty suhdannesyistä hieman henkeä.
”Itse asiassa olemme Suomessa vasta kehitysvaiheessa, jossa hajaantuminen on saatu pysähtymään. On edelleenkin luotava tehokkaita, mutta myös aiempaa viihtyisämpiä asuin- ja työympäristöjä. Tässä meillä kaikilla on vielä parannettavaa”, Kostiainen tunnustaa.
Sijainti, liikenneyhteydet ja hyvä tavoitettavuus ovat asuin- ja työssäkäyntialueiden keskeisiä suunnittelukriteerejä myös tulevina vuosina. Tavoite 20 minuutin kestävästä kaupungista elää edelleen. Sen ideana on, että kaikki arjessa tarvittava on lähellä kotia tai kitkattomien yhteyksien päässä.
”Nyt tuo optimiaika on lyhentynyt jo varttiin”, Kostiainen toteaa.
Toimivan infrastruktuurin, hyvän palvelutason ja asuntokannan lisäksi on huolehdittava myös lähiluonnosta ja sen monimuotoisuudesta.
”Biodiversiteetin paikallinen merkitys tulee jatkossa vain kasvamaan”, Kostiainen toteaa.
Keskustoihin uutta elämää
Mutta entä ne kaupunkien perinteiset ydinkeskusta ja torien ympäristöt, jotka tuntuvat tänä päivänä kituvan jopa Helsinkiä myöten?
Viisastenkiveksi on vuosien saatossa tarjottu muun muassa autoliikenteeltä blokattuja kävelykatuja, keskustatunneleita ja liiketilojen muuttamista asunnoiksi. Kaikkia niitä on myös kokeiltu – ja varsin vaihtelevin tuloksin. Se, mikä onnistuu elävöittämään yhtä kaupunkikeskustaa, ei välttämättä toimi sellaisenaan jossain muualla.
Oman lisänsä tuovat myös poliittiset näkemyserot, joiden vuoksi lupaavatkin kehitysideat voivat jämähtää vuosikausiksi lähtökuoppiin ja ajautua veronmaksajien silmissä suorastaan loputtomalta tuntuvaan selvityskierteeseen.
Pulma on tullut vuosien saatossa tutuksi myös Kostiaiselle. Hän toteaa verkkokaupan muuttaneen ihmisten kulutus- ja liikkumistottumuksia peruuttamattomasti. Samalla on muuttunut myös kaupunkikeskustojen rooli. Nopean asioinnin sijaan ne ovat paikkoja, jonne tullaan viihtymään ja viettämään aikaa.
”Tästä syystä vähittäiskaupasta ei ole enää entiseen tapaan keskustojen elävöittäjäksi ja pelastajaksi. Niiden sijaan keskustakortteleihin on houkuteltava lisää asukkaita ja muuta palvelutarjontaa, kuten kahviloita, ravintoloita, kulttuuria ja tapahtumia”, Helsingissä asuva Kostiainen listaa.
Kevennystä kaavoitusbyrokratiaan
Parhaiten keskusta-alueiden elävöittäminen onnistuu sujuvoittamalla ja keventämällä kaavoituskäytäntöjä. Sen myötä toimisto- ja liiketiloja voidaan muuttaa nopeasti ja joustavasti myös asuntokäyttöön.
”Keskustakortteleissa niiden hyödyntäminen on myös taloudellisesti järkevää, sillä ne ovat kaikkein arvokkaimpia rakennuspaikkoja.”
Sekin on toisaalta oivallettava, ettei vanhasta ja perinteisestä ydinkeskustasta kannata pitää loputtomiin kiinni. Jos palvelut ovat vuosien saatossa siirtyneet muutaman korttelin verran toisaalle ja ihmisten liikkumisen kannalta luontevampaan paikkaan, kannattaa kehityspanoksetkin suunnata sinne.
”Kuntien on joka tapauksessa otettava alue- ja kaupunkikehityksessä aiempaa enemmän omaa etunojaa ja panostettava uusiin kumppanuuksiin. Valtiota on enää turha huutaa avuksi”, Kostiainen muistuttaa.
Kiskot ovat kasvun moottori
Monen kaupunkiseudun kasvun moottorina ovat olleet raideliikennehankkeet. Espoo on saanut metron myötä aivan uuden kasvuvaihteen, ratikka on puolestaan satanut mannaa Tampereelle.
Seuraavaksi ratikkakiskoja sovitellaan Vantaalle, ja Aurajoen rantamilla Turussa odotellaan sielläkin rakentamispäätöksiä.
Vanhalle kotikaupungilleen Tampereelle Kostiainen jakaa kehuja siitä, että raiteet ja joukkoliikennehankkeet on osattu sitoa osaksi laajempaa kaupunkikehitystä ja isoja rakennushankkeita. Niiden myötä ydinkeskusta ja varsinkin rautatieaseman seutu ovat muokkautuneet aivan uuteen uskoon.
”Kaupunkirakenne on tiivistynyt, mutta samalla raiteiden varrelle ja varsinkin joukkoliikenteen risteyskohtiin on syntynyt valtavasti uutta toimeliaisuutta. Myös Turun Kupittaalle on rakentumassa todella mielenkiintoinen yritysten, tutkimuksen ja asumisen keskittymä”, Kostiainen kiittelee.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Turun kauppakamarin jäsenlehdessä 1/2025
Kirjoittaja on Timo Sormunen